Lue keskustelun säännöt.
Lapsena opetettiin olemaan hiljaa ja paikallaan - nyt aikuisena en uskalla edes hengästyä
16.08.2026 |
Meillä oli vahvasti sellainen kasvatus, että tyttöjen ei kuulu remuta. Piti olla rauhallinen ja paikallaan. Ei juosta ympäriinsä, ei kiipeillä, ei painia eikä muutenkaan olla fyysinen. Jos alkoi olla vähän liian innokas, niin käsky oli nopeasti, että nyt rauhoitutaan.
Liikuntaa en lapsena harrastanut käytännössä lainkaan. Koulun liikuntatunneillakaan en uskaltanut ruveta uhmaamaan kotona opittuja tapoja. Olin aina se, jonka täytyi liikkua vähiten, ja senkin tein juoksematta ja muutenkin mahdollisimman hitaasti.
Nyt aikuisena (30 v) olen sitten siinä tilanteessa, että silmä-käsi-koordinaationi on aivan surkea eikä minulla ole minkäänlaista peruskuntoa. Parikymppisenä päätin kerran aloittaa lenkkeilyn. Hölkkäsin jonkin matkaa ja yhtäkkiä hengittäminen alkoi tuntua vaikealta. Säikähdin ihan tosissani, koska en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Luulin jo, että minussa on jotain vialla. Kerroin tästä myöhemmin kaverilleni, ja hän katsoi minua ihmeissään ja vähän säälien ja totesi:
"Niin... tuo on hengästymistä."
En väitä, että kaikki liikunnalliset ongelmani johtuvat vanhemmistani, mutta olisi ollut aika hyödyllistä oppia jo lapsena, että keholla saa tehdä asioita. Saa juosta, kaatua, kiivetä, pelata ja tulla hikisenä kotiin.
Minä opin vain istumaan hiljaa ja olemaan nätisti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia siitä, että jokin lapsena opittu "näin sinun pitää käyttäytyä" -sääntö seuraa aikuisuuteen asti ja näkyy vielä vuosikymmeniä myöhemmin ihan konkreettisesti?
Kommentit (13)
Olet siis ainakin 10 vuotta pitänyt edelleen kiinni noista "käytössäännöistä"?
Olisiko aika päästää irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Opin olemaan hiljaa ja siitä on ollut paljon haittaa sosiaalisissa suhteissa.
Niitä haitallisia lapsuudenmalleja voi olla vaikeaa muuttaa aikuisena mutta kannattaa yrittää ettei siirrä niitä eteenpäin.
Minua kiellettiin väittämästä vastaan, oli asia mikä hyvänsä. Vaikka näin, että isä tankkasi autoon vahingossa dieselin sijaan bensiiniä, niin siitä ei saanut sanoa, muuten tuli nyrkkiä. Kerran lääkärissä äitini sanoi iäkseni 10, vaikka olin jo 12. Korjasin väitteen, ja sain sitten kotona piiskaa. Työelämässä olen työstänyt asiaa. Kun ensimmäisen kerran korjasin esimiestäni eräässä tärkeässä väitteessä, niin tein sen kädet täristen ja sydän hakaten. Näin tuosta painajaisia kauan, vaikka esimies itse oli vilpittömän kiitollinen, ettei hän tehnyt väärin.
Lapsuudessa opitut säännöt istuvat tiukassa, koska ne ovat tallentuneet aivoihin automaattisiksi toimintamalleiksi. Niiden muuttaminen on kuitenkin täysin mahdollista.
Muutos vaatii vanhan tavan tunnistamista ja uuden oppimista tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun kurjaa. Onneksi olet aikuinen ja toivottavasti asut omassa kodissa, jossa saat liikkua ja pitää ääntä vapaammin.
Tietysti opetettiin koska vanhemmat haluaa päästä helpommalla. Ei tarvitse vahtia niin paljon kun lapset ovat hiljaa ja paikallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti vanhemmilla oli hyvä tarkoitus kuten suojella lasta loukkaantumiselta, mutta onhan toi nyt ylisuojeleva jos mitään normaalia lapsuuteen kuuluvaa liikuntaa ei saanut tehdä.
Vanhemmat ylisuojelevat lapsiaan lähes aina hyvistä aikeistaan huolimatta. Taustalla on usein vanhemman oma käsittelemätön pelko ja halu varmistaa, että lapselle ei sattuisi mitään pahaa.
Ylisuojelu on keino hallita vanhemman omaa ahdistusta, vaikka se kääntyykin usein lapsen kehitystä rajoittavaksi tekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä opetettu, vaan oman turvallisuuteni tähden uskalsin hädin tuskin hengittää enkä uskaltanut ottaa minkäänlaista liikettä mihinkään suuntaan, koska en tiennyt, mistä vanhempi saattaisi raivostua ja tuhota kaiken ympärillään. Koko elämän tuntunut, että kehon ydin on kauhusta jähmettynyt. Ei auttaneet vuosien terapiatkaan.
Opin kanssa kaikki taidot jäljessä kuin muut vanhempien ylisuojelun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Opin olemaan hiljaa ja siitä on ollut paljon haittaa sosiaalisissa suhteissa.
Kaiholla katselen niitä perheitä, jotka voivat vaikkapa debatoida hyvähenkisesti politiikasta. Tai kaveripiirejä, joissa uskalletaan sanoa oma mielipide, vaikka se muiden omista eriäisikin.
Olen syntynyt 1950-luvulla, ja meidänkään ei annettu samalla tavalla ilakoida. No veljien annettiin. Peruskuntoa tuli se, mitä maatalon töissä kertyi, mutta esimerkiksi pesäpalloa en koskaan osannut pelata, kun siinä olisi pitänyt juosta.