Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta – vaadinko suhteelta liikaa?

Vierailija
16.08.2026 |

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Nyt olen alkanut miettiä, vaadinko suhteelta liikaa ja olenko täysin seonnut eroajatusten hiipiessä mieleeni.


 

En kaipaa täydellisyyttä, jatkuvaa romantiikkaa tai ylitsepursuavaa aktiivisuutta. Kaipaan enemmän yhteistä arkea, miehen aloitteellisuutta ja tunnetta siitä, että rakennamme elämää yhdessä.


 

Mieheni on kaikin puolin hyvä ja ihana ihminen. Hän rakastaa minua, on todella kiltti ja uskollinen, tekee joitain kotitöitä oma-aloitteisesti ja ottaa tunteeni huomioon. Ei siis ole mitenkään yksinkertaista sanoa, että suhde olisi huono, kun toinen on oikeasti hyvä ihminen.


 

Olemme kuitenkin hyvin erilaisia monessa asiassa. Minä olen aamuvirkku ja mieheni yökukkuja. Emme siis juuri koskaan mene samaan aikaan nukkumaan tai juo aamukahvia yhdessä. Mieheni haluaa enemmän rentoutumista, kun taas minä kaipaisin yhteistä tekemistä – muuta kuin sohvalla makoilua.


 

Ruokaa emme laita yhdessä, ja saman pöydän ääressä syöminenkin tapahtuu vain aniharvoin.


 

Minulla on jatkuvasti tunne, että vaikka asumme yhdessä, elämämme ovat monessa kohtaa erilliset. Toivoisin arjelta muutakin kuin puhelimen, television tai tietokoneen ruudun tuijottamista. Ymmärrän toki, että raskaan työpäivän jälkeen jaksaminen voi olla kortilla, mutta silti kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä ja parisuhteen kehittämistä.


 

Tuntuu siltä, että olen yksin kaikkien haaveiden ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Meillä olisi paljon asioita, joita voisimme tehdä yhdessä: remontteja kotona, yhteisiä kokemuksia, kesälomia, kulttuuritapahtumia ja ihan pieniäkin arjen juttuja.


 

Minä olen kuitenkin aina ollut se ”työnjohtaja”, esimerkiksi remonttien aloittamisessa tai retkien suunnittelussa. Monet asiat ovat kuitenkin jääneet tekemättä, koska vaikka kuinka suunnittelisin, en pysty yksin toteuttamaan kaikkea. Mieheni tuskin koskaan muuttuu oma-aloitteiseksi, aktiiviseksi remontoijaksi tai retkien järjestäjäksi. Hän on myös itse todennut, ettei haaveile juuri mistään.


 

Tämä asia häiritsee minua paljon.


 

Toivoisin, että parisuhdetta rakennettaisiin yhdessä ja että molemmilla olisi ideoita ja ajatuksia siitä, miten voisimme tehdä elämästämme mielekkäämpää – sellaista, jota olisi mukava myöhemmin muistella.


 

Olen alkanut ajatella, että olen vuosien mittaan sopeutunut elämään mieheni näköistä elämää ja unohtanut jollain tasolla itseni, omat tarpeeni ja sen, mitä itse haluan elämältä. Nyt kaikki nämä ajatukset tuntuvat yhtäkkiä vyöryvän päälle.


 

Myös mieheni alkoholinkäyttö oli melko runsasta muutaman vuoden ajan. Tämän vuoksi olin jonkin verran yksin kotona, ja se on varmasti jättänyt jälkensä minuun. Tällainen toiminta on tietysti entisestään syönyt miehen motivaatiota kaikilta kotona tehtäviltä asioilta.


 

Mieheni kuitenkin ymmärsi tilanteen ja vähensi oluen juomista. Keskusteltuamme siitä, etten halua elää alkoholistin kanssa, hän teki muutoksen. Tämä kertoo minulle siitä, että hän kyllä haluaa, että minulla  on hyvä olla, vaikka toisinaan toimiikin typerästi.


 

Siksi olenkin nyt ristiriitaisissa ajatuksissa. Mieheni ei ole huono ihminen – päinvastoin. Hän on hyvä, rakastava ja turvallinen ihminen. Kehityskelpoinenkin tietyissä asioissa. Mutta riittääkö se, jos koen jatkuvasti kaipaavani enemmän yhteistä elämää, tekemistä, aloitteellisuutta ja tunnetta siitä, että olemme tässä yhdessä?


 

Vaadinko suhteelta liikaa, pitäisikö ehkä katsoa peiliin, vai olenko vain vuosien aikana oppinut sivuuttamaan omat tarpeeni?

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
16.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on kamala suhde jos ei edes tee ruokaa yhdessä eikä muutakaan. Me mieheni kanssa tehdään kaikkea yhdessä ja ruokaa tehdään monta kertaa viikossa yhdessä. Retkeilemme yhdesssä ja käymme jopa kalassa. Ainoastaan aamuisin mies voi lähteä kalaverkkoja yksin nostamaan kun minä jää kotiin aamupalaa tekemään. mies ei usein syö aamupalaa edes. Käymme saaressa usein onkimassa siikaa keväisin. Käymme tapahtumissa yhdessä. Olemme jopa rakentaneet terassin yhdessä. Tunnen että kuulun tähän suhteeseen ja mies ottaa huomioon ja haluaa tehdä kaikkea yhdessä.

Sorry, mutta en kestäisi yhtään tuollaista KAIKKI TEHDÄÄN YHDESSÄ elämää. Ollaan oltu 55 v aviossa ja tehdäänn otain yhdesäö, mutta paljon myös erikseen ja tosi ihana keskustella miehen kanssa kaikista meidän erikseen tekemisistä.

Hyvä seksi ja yhteuset arvof ovat meille törmeitä ja rakkaus toisiamme ja lapsia ja lapsenlapsiamme kohtaan.

Mitkään asiat eivät sovi kaikille, mutta ihmiset ovat yksilöitä ja kuulostaa läheisriippuvuudelta, jos kaikki pitää tehdä yhdessä.

Vierailija
42/44 |
16.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä juuri typerämpää ajankäyttöä keksi kuin kahden ihmisen ajan tuhlaaminen kokkailuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
16.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haarat kiinni kunnes mies tulee nukkumaan samaan aikaan kanssasi ja muutenkin osallistuu enemmän yhteiseeen tekemiseen.

Vierailija
44/44 |
16.08.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

HUOM; EN OLE AMMATTILAINEN!

 

Keskustelua, keskustelua ja vielä kerran keskustelua painotan! Ei ole ihme että tallaiset ajatukset hiipivät ikäänkuin varkain mieleen aina vain kasaantuvista pettymyksistä arjessa. Voisit kysyä mieheltäsi seuraavia asioita:

 

1. Oletko huomannut suhteemme rakoilevan arjen heitteissä viime aikoina?

2. Jos kyllä: Mistä ajattelet sen johtuvan? Jos ei: Kerro tuntemuksistasi avoimesti (se voi olla vaikeaa, mutta kerro asia kerrallaan yksityiskohtaisesti. Älä jätä mitään pois, on parempi että olet täysin rehellinen).

3. Muistelkaa miksi menitte naimisiin/aloitte seurustelemaan. Mikä oli se syy, tunne, ja millaiset arvot teillä oli sillä hetkellä. Jos arvot/tavoitteet/tunteet ovat heikentyneet tai muuttuneet, miettikää miten voisitte arjessa kuunnella toistenne tarpeita paremmin (tämä vaatii ajan ja budjetoinnin suunnittelua).

 

Suosittelen keskustelemaan vaikka parisuhdeterapeutin kanssa. Mutta jos et oikeasti tunne oloasi enää onnelliseksi keskustelun tai avun jälkeen, voi esimerkiksi kokeilla ottaa vähän etäisyyttä toiseen.