Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta – vaadinko suhteelta liikaa?
16.08.2026 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Nyt olen alkanut miettiä, vaadinko suhteelta liikaa ja olenko täysin seonnut eroajatusten hiipiessä mieleeni.
En kaipaa täydellisyyttä, jatkuvaa romantiikkaa tai ylitsepursuavaa aktiivisuutta. Kaipaan enemmän yhteistä arkea, miehen aloitteellisuutta ja tunnetta siitä, että rakennamme elämää yhdessä.
Mieheni on kaikin puolin hyvä ja ihana ihminen. Hän rakastaa minua, on todella kiltti ja uskollinen, tekee joitain kotitöitä oma-aloitteisesti ja ottaa tunteeni huomioon. Ei siis ole mitenkään yksinkertaista sanoa, että suhde olisi huono, kun toinen on oikeasti hyvä ihminen.
Olemme kuitenkin hyvin erilaisia monessa asiassa. Minä olen aamuvirkku ja mieheni yökukkuja. Emme siis juuri koskaan mene samaan aikaan nukkumaan tai juo aamukahvia yhdessä. Mieheni haluaa enemmän rentoutumista, kun taas minä kaipaisin yhteistä tekemistä – muuta kuin sohvalla makoilua.
Ruokaa emme laita yhdessä, ja saman pöydän ääressä syöminenkin tapahtuu vain aniharvoin.
Minulla on jatkuvasti tunne, että vaikka asumme yhdessä, elämämme ovat monessa kohtaa erilliset. Toivoisin arjelta muutakin kuin puhelimen, television tai tietokoneen ruudun tuijottamista. Ymmärrän toki, että raskaan työpäivän jälkeen jaksaminen voi olla kortilla, mutta silti kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä ja parisuhteen kehittämistä.
Tuntuu siltä, että olen yksin kaikkien haaveiden ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Meillä olisi paljon asioita, joita voisimme tehdä yhdessä: remontteja kotona, yhteisiä kokemuksia, kesälomia, kulttuuritapahtumia ja ihan pieniäkin arjen juttuja.
Minä olen kuitenkin aina ollut se ”työnjohtaja”, esimerkiksi remonttien aloittamisessa tai retkien suunnittelussa. Monet asiat ovat kuitenkin jääneet tekemättä, koska vaikka kuinka suunnittelisin, en pysty yksin toteuttamaan kaikkea. Mieheni tuskin koskaan muuttuu oma-aloitteiseksi, aktiiviseksi remontoijaksi tai retkien järjestäjäksi. Hän on myös itse todennut, ettei haaveile juuri mistään.
Tämä asia häiritsee minua paljon.
Toivoisin, että parisuhdetta rakennettaisiin yhdessä ja että molemmilla olisi ideoita ja ajatuksia siitä, miten voisimme tehdä elämästämme mielekkäämpää – sellaista, jota olisi mukava myöhemmin muistella.
Olen alkanut ajatella, että olen vuosien mittaan sopeutunut elämään mieheni näköistä elämää ja unohtanut jollain tasolla itseni, omat tarpeeni ja sen, mitä itse haluan elämältä. Nyt kaikki nämä ajatukset tuntuvat yhtäkkiä vyöryvän päälle.
Myös mieheni alkoholinkäyttö oli melko runsasta muutaman vuoden ajan. Tämän vuoksi olin jonkin verran yksin kotona, ja se on varmasti jättänyt jälkensä minuun. Tällainen toiminta on tietysti entisestään syönyt miehen motivaatiota kaikilta kotona tehtäviltä asioilta.
Mieheni kuitenkin ymmärsi tilanteen ja vähensi oluen juomista. Keskusteltuamme siitä, etten halua elää alkoholistin kanssa, hän teki muutoksen. Tämä kertoo minulle siitä, että hän kyllä haluaa, että minulla on hyvä olla, vaikka toisinaan toimiikin typerästi.
Siksi olenkin nyt ristiriitaisissa ajatuksissa. Mieheni ei ole huono ihminen – päinvastoin. Hän on hyvä, rakastava ja turvallinen ihminen. Kehityskelpoinenkin tietyissä asioissa. Mutta riittääkö se, jos koen jatkuvasti kaipaavani enemmän yhteistä elämää, tekemistä, aloitteellisuutta ja tunnetta siitä, että olemme tässä yhdessä?
Vaadinko suhteelta liikaa, pitäisikö ehkä katsoa peiliin, vai olenko vain vuosien aikana oppinut sivuuttamaan omat tarpeeni?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
En usko että mies enää muuttuu. Mutta jos eeoat,varaudu siihen, että uuden naisen kanssa hän tekee kaikkea sitä, mitä sinun kanssasi ei tehnyt, pyynnöstäso huolimatta.
Sellaisia miehet ovat ja tätä olen usein todistanut, myös omalla kohdallani
Jeps, näin se menee. On aivan helvetin epäreilua, mutta tuollaisia miehet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta näin yksinäisenä ikisinkkuna sanoisin, että olisin valmis maksamaan aika paljon rahaa, että saisin kumppaniksi tuollaisen miehen.
No minä en. Kuulostaa kämppiselämältä. En tarvitse kämppistä mihinkään.
Tuohan on kamala suhde jos ei edes tee ruokaa yhdessä eikä muutakaan. Me mieheni kanssa tehdään kaikkea yhdessä ja ruokaa tehdään monta kertaa viikossa yhdessä. Retkeilemme yhdesssä ja käymme jopa kalassa. Ainoastaan aamuisin mies voi lähteä kalaverkkoja yksin nostamaan kun minä jää kotiin aamupalaa tekemään. mies ei usein syö aamupalaa edes. Käymme saaressa usein onkimassa siikaa keväisin. Käymme tapahtumissa yhdessä. Olemme jopa rakentaneet terassin yhdessä. Tunnen että kuulun tähän suhteeseen ja mies ottaa huomioon ja haluaa tehdä kaikkea yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta näin yksinäisenä ikisinkkuna sanoisin, että olisin valmis maksamaan aika paljon rahaa, että saisin kumppaniksi tuollaisen miehen.
Mitä hittoo nyt? Aivan perässävedettävä mies... ei unelmia ja katsotaan vain tv:tä?
Toista ei voi muuttaa, itseään voi.
Sinä jätät elämäsi elämättä, koska olet koko ajan rakentamassa parisuhdetta sen sijaan, että eläisit sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miten voisit olla edes jotensakin haluttava ja kiinnostava. Aloita siitä, että et tuhlaa enempää kuin tienaat. Maksa kuluista ainakin yhtä paljon, mieluummin enemmän, koska olet t y h m ä l ä s k i tai tyh mä r u m a keskinkertaisen näköinen prinsessa.
tämän kommentin kirjoittaneen miehen (ei parisuhteessa) aloitus.
Joku tarve hänellä on tällaiseen mielikuvitusleikkiin. Taitaa olla yksinäinen ja toksinen, niin en ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi tuota suhteeksi jos ei mitään tee yhdessä. Sanoppas sill suoraan mitä mieltä olet että ette tee mitään enää yhdessä joten et tunne olevas parisyhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on kamala suhde jos ei edes tee ruokaa yhdessä eikä muutakaan. Me mieheni kanssa tehdään kaikkea yhdessä ja ruokaa tehdään monta kertaa viikossa yhdessä. Retkeilemme yhdesssä ja käymme jopa kalassa. Ainoastaan aamuisin mies voi lähteä kalaverkkoja yksin nostamaan kun minä jää kotiin aamupalaa tekemään. mies ei usein syö aamupalaa edes. Käymme saaressa usein onkimassa siikaa keväisin. Käymme tapahtumissa yhdessä. Olemme jopa rakentaneet terassin yhdessä. Tunnen että kuulun tähän suhteeseen ja mies ottaa huomioon ja haluaa tehdä kaikkea yhdessä.
Täh, siis ihanko oikeasti on parisuhteen kamaluuden mittari, jos ei tee ruokaa yhdessä? Enpä ole ennen kuullutkaan, ja sikäli siis huvittaa sitäkin enemmän, kun olen ollut saman miehen kanssa parisuhteessa 20 vuotta eikä kertaakaan ole yhdessä ruokaa laitettu, koska ei enimmäkseen tykätä samoista ruuista eikä varsinkaan kokkaamisesta noin ajanviettotapana tai yhteisenä harrastuksena. Ei myöskään juoda aamukahvia yhdessä, koska mies ei ylipäätään juo kahvia ja koska minä olen muutenkin aikaisemmin jalkeilla ja haluan kahvini aamun aloitukseksi enkä vasta joskus tunnin tai kahden kuluttua, mutta en ehkä ihan keksi, mikä tässäkään olisi niin kamalaa, että eroa pitäisi pohtia.
Totta kai jos nämä ovat ihan kynnyskysymyksiä, joista ei pääse yli, niin sitten pitää vain ynnätä, mikä on tärkeintä. Itse en pistäisi vaihtoon hyvää miestä vain sen takia, että juon aamukahvini yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko missään vaiheessa tehneet mitään yhdessä? Jos ette, vähän turha vinkua nyt aiheesta.
Kannattaa ottaa mies joka on alunperinkin sellainen mitä haluaa.
En tiedä mitä sinun kuuluisi tehdä, mutta 20v avioliittokokemuksella voin kertoa että on aivan mahdollista juoda aina aamukahvit yhdessä, päivällistää yhdessä, retkeillä yhdessä, mökkeillä yhdessä, urheilla yhdessä. Ja silti jää aikaa omallekin elämälle. Yhdessä remontointia en suosittele, kahdesti kokeiltiin ja vihasimme sitä kumpikin koska kummallakaan ei ole lahjoja siihen.
Useimmat tuntemani pariskunnat näyttävät kyllä tekevän aika paljon asioita yhdessä. Että et sinä minusta liikaa vaadi.
Mutta miehesi tuskin muuttuu 15v jälkeen. Jos teillä ei ole lapsia, vaihda miestä.
Mikä vain on mahdollista, jos molemmat niin haluavat, mutta jos se menee aina niin, että osapuoli A on työpäivän jälkeen aivan kuollut ja haluaa lösähtää television ääreen huilaamaan (been there done that), ja osapuoli B sitten duracellpupuna höykyttää sinne, tänne ja tuonne, koska hän niin haluaa ja hänen mielestään niin kuuluu tehdä, niin kyllä se pirun ahdistavaksi ja väsyttäväksi käy. Tai jos aamuvirkun osapuolen B mielestä iltavirkun osapuoli A:n pitää väkisin muuttua aamuvirkuksi, koska hänen mielestään niin on parempi. Tai jos osapuoli A ei edes halua olla missään 24/7-symbioosissa tai vaikka nyt yhtään välitä siitä ruuan laittamisesta, mutta osapuoli B:n mielestä juuri se ruuan laittaminen on tärkein asia, mihin pitää taipua.
Eli toisin sanoen olet yliaikatauluttanut elämisen, matkustelut, retket, remontit ja kaiken muun ja miehesi on muuttunut passiiviseksi koska hänen aikataulunsa tai ideansa ei ole sinulle sopinut.
Ei tule enää mitään. Mies ei poistu sohvalta enää ikinä koska on kyllästynyt siihen että hänen ideoilla tai tekemisillä ei ole mitään väliä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miten voisit olla edes jotensakin haluttava ja kiinnostava. Aloita siitä, että et tuhlaa enempää kuin tienaat. Maksa kuluista ainakin yhtä paljon, mieluummin enemmän, koska olet t y h m ä l ä s k i tai tyh mä r u m a keskinkertaisen näköinen prinsessa.
On varmaan hirveää olla sinä.
Mielestäni yhdessä tekeminen ei ole suhteen pnnistumisen mitta. Mielestäni olisi rasittavaa olla yhdessä ihmisen kanssa, joka haluaisi koko ajan tehdä jotakin yhdessä. Tykkään lukea kirjoja ja puuhailla omiani. Me molemmat itse asiassa teemme tuota samaa, tosin mies on puuhakkaampi kuin minä. Välillä puhumme, keskustelemme ja vitsailemme, myös erilaisuudellemme. Minä lähinnä vain rasitun kaikenlaisista reissuista. Mietin tosi tarkkaan minne haluan lähteä mukaan ja mihin kulutan voimiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet helppo hyväksikäytettävä. Miksi mies vaivautuisi kun järjestät kaiken valmiiksi kuitenkin? Jos ukkosi löytäisi naisen josta oikeasti pitäisi niin tekisi kaikkensa sen eteen ja asettuisi jalkojen alle kynnysmatoksi.
"Tekee joitain kotitöitä oma-aloitteisesti ja ottaa tunteeni huomioon", puhutaanko nyt alakoululaisesta lapsesta vai aikuisesta ihmisestä 🤣
Jotenkin alkoi ahdistaa sun tavoitteet ja toiveet. Olen siis itse nainen ja en jaksaisi sun kaltaista kumppania.
Tiedän tuon persioonatyypun ja kaltaisesi ihmiset in ihan hiton rasittavia.
Kun mulla on vapaa aikaa, haluan ottaa rennosti ja olla kotona. Jatkuvat vaatimukset remontoimisesta ja tapahtuman järjestämisestä ja toisen viihdyttämisestä 🤯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mutta näin yksinäisenä ikisinkkuna sanoisin, että olisin valmis maksamaan aika paljon rahaa, että saisin kumppaniksi tuollaisen miehen.
Mitä hittoo nyt? Aivan perässävedettävä mies... ei unelmia ja katsotaan vain tv:tä?
Nainenhan tuossa on epäitsenäinen, joka ei keksi sisältöä elämäänsä ilman miestä.
Kiskoo miestä mukaansa, vaikka tätä ei kiinnosta muijan turhat hömpötykset.
Voisiko yhteistä tekemistä yrittää aloittaa miehelle mieleisillä asioilla? Jos vaikka perjantaina yrität valvoa myöhään, menette yhdessä saunaan ja ostat muutaman erikoisoluen mitä voi yhdessä maistella?
En jaksanut lukea feminadin jankutusta.
No muuta itsesi iltavirkuksi äläkä koko ajan suunnittele jotain. Ai ei kelpaa? Jäkä, jäkä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä.
Tematiikalla haetaan eron oikeutusta.