Lue keskustelun säännöt.
Dekkarisarjojen ärsyttävät ja kummalliset asiat
15.08.2026 |
Minua ärsyttää dekkarisarjoissa eniten se, miten haluttomia haastateltavat ihmiset ovat auttamaan tutkinnassa. En tarkoita rikollisia tai muuten hämäriä hahmoja, jotka eivät tietysti halua olla poliisin kanssa tekemisissä.
Vaan sitä, että vaikka murhatun joku serkku tai työkaveri, joka on sarjassa ammatiltaan joku ihan tavallinen lääkäri tai postinkantaja, pyörittelee silmiään poliisille, huokailee, vilkuilee kelloa ja suorastaan v*ttuilee. Tämä toistuu oikeastaan joka sarjassa, melkein kaikki haastateltavat käyttäytyvät ärsyttävästi - yleensä erityisesti vielä surevat omaiset - ja minusta se on aina ollut totaalisen epärealistista. Aivan taatusti kukaan normaali ihminen ei tosielämässä käyttäydy murhatutkinnassa kuin ärtynyt murrosikäinen. Ihan jo siksikin, että olisi hyvä saada pikkukylässä riehuva murhaaja kiinni!
Äsken tuli telkkarissa Etsiväpari Shakespeare & Hathaway, ja toisen päähenkilön talo oli myyty alta tämän ollessa ulkomaanmatkalla. Talon uusi "omistaja" nakkelee niskojaan ja suunnilleen käskee painua hemmettiin, ja talon myynyt välittäjä nakkelee myös niskojaan, että sori, meidän näkökulmastamme talo oli laillisesti myyty. Suhtautuisiko kukaan tosielämässä noin kevyesti siihen, että on tietämättään osallistunut identiteettivarkauteen ja ostanut varastettua omaisuutta??
Kommentit (10)
Olen ap:n kanssa täydellisesti samaa mieltä. Kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. Kukaan, jota kuulustellaan tai jututetaan poliisin toimesta, ei ensinnäkään ole välinpitämätön, saati negatiivisen välinpitämätön. Nostaahan se pulssia jo itse tilanne. Ja normaalilla ihmisellä on tarve muistaa mahd. paljon ja olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä marssii keskelle teknistä tutkintaa ilman mitään suojavarusteita ja lääppii todistusaineistoa paljain käsin
Ihmettelen eniten sitä, että kun etsivät menevät jonkin epäillyn luo, hän on kotonaan keskellä päivää.
Kovin korkea asumistaso tuntuu olevan kailla. Ja vaatteet vaihtuvat tämän tästä, mutta kukaan ei niitä pese eikä huolla.
Tällä kai pidetään epäiltyjen piiriä laajana. Columbossa katsoja sai heti tietää syyllisen, mutta yleensä sitä ei paljasteta kuin loppuhuipennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:))
Kerroin eilen, et katoin lännenleffaa (Gunfight at O.K. Corrall). Sitä ennen tuli saksalainen dekkari. Sitä en muista mikä niistä.
Derrick oli aluksi hyvä, mut se meni sellaseksi ihme jankkaamiseksi: "Eiköhän olisi parempi, jos tunnustaitte; se tekisi hyvää sielulle" tai jotenkin niin. Puoli tuntia meni, ennenkuin edes tapahtui mitään.
Kettu oli hyvä. Kettu lähti yksinään murhamiestä vastaan: Heymann siihen: voi v....u, taas se äijä lähti ilman varmistusta. Muistaakseni H. veti luotiliiivit päälle. Siellähän se Kettu oli ratkaissut koko jutun! :)
....
Vanha Kettu tuli joskus to-iltana uusintana. Pe-aamuna kysyin työkaverilta, et katoitko eilen Ketun? Vastasi siihen, et ei, mitäs Köster? Siinä jaksossa nainen tuli alasti suihkusta ja näkyi .... karvakolmio. Työkaveri: Mitäs Köster siihen? Vastasin, et vähän se virnisti. :)))
Jos poliisi tulee jututtamaan jotain tapaukseen liittyvää henkilöä esim. tämän työpaikalle, niin se jututettava jatkaa hommiaan ihan niin kuin ennenkin. Poliisi seisoo vieressä ja yrittää kysellä, ja toinen vain nostelee jotain laatikoita tms. Pahimmillaan poliisi kulkee tyypin perässä ympäri hallia ja yrittää nyhtää vastauksia. Jos itseltäni tulisi joku kyselemään, niin todellakin olisin aloillani ja keskittyisin vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustupa vaikka suomalaisiin henkirikostapauksiin, niin huomaat että tuota tapahtuu oikeastikin. ”Kaverit” eivät yhtäkkiä muistakaan olleensa samassa paikassa kadonneen kanssa jne.
Poliisi saa päähänpiston keskellä yötä ja lähtee omin päin ilman asetta puhuttamaan jotain epäiltyä. Asiat menee v*tuiksi mutta mitään seuraamuksia ei tule hänen työsuhteelleen.
Nosto!!