Miten päästä taas loman jälkeen yli siitä, ettei voi vaihtaa työpaikkaa?
Loman jälkeinen ahdistus iski rajusti. Työni on parhaimmillaan ihan okei, mutta yleensä ennemminkin stressaavaa.
Mutta olen monisairas, kokeillut monia työtehtäviä ja tämä on ainoa mitä olen kyennyt tekemään usean vuoden ajan. Muista olen joutunut sairauslomille ja leikkauksiin jo vuodessa tai vieläkin aiemmin. Tähänkin kykenen vain mukautetusti ja voimakkailla kipulääkkeillä. Uudelleenkoulutus ei auta ja tiedän, etten mistään saisi näin hyvin mukautettua työtä. Muuttaakaan en työn perässä oikein voi. Eläkeikään on vielä yli 10 vuotta, tosin terveys tuskin sinne saakka kestää. Pitäisi olla kiitollinen että on työtä ja olenkin, mutta on silti ahdistavaa tietää, että tämä on ihan ainoa vaihtoehto. Ja vaikka mitä sattuisi, en vaan voi vaihtaa työpaikkaa.
Kommentit (10)
Minä taas jäin työttömäksi, mikä oli helpotus, koska työni oli kauheaa. Haluaisin oikeasti vaihtaa alaa ja tehdä työkseni jotain ihan muuta, mutta osaaminen ei riitä muuhunkaan. Joten yritän ajatella, että elämän tarkoitus pitää löytää jostain muusta kuin työstä.
Vierailija kirjoitti:
Ei monilla muillakaan ole todellisia vaihtoehtoja. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ollaan jollain harvinaisella alalla tai ollaan jo sen ikäisiä, ettei kukaan muu enää palkkaa.
Varmasti näin. Mutta miten siitä ahdistuksesta taas selviää? 😅Ap
No sä oot oikeastaan onnekas. Sun pitää vaan löytää se mielekkyys pienistä asioista, tehdä arjesta mahdollisimman mukavaa. Ja sit suunnitella kivaa tekemistä viikonlopuksi jne.
Suosittelen meditointia. Ihan oikeasti, muutama minuutti kerrallaan riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monilla muillakaan ole todellisia vaihtoehtoja. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ollaan jollain harvinaisella alalla tai ollaan jo sen ikäisiä, ettei kukaan muu enää palkkaa.
Varmasti näin. Mutta miten siitä ahdistuksesta taas selviää? 😅Ap
Olin nuorena 90-luvun lamassa työssä, josta en pitänyt. Ajattelin, että parempi sekin kuin olla työttömänä ja rahattomana. Lisäksi yritin motivoida itseäni ajatuksella, että työpaikan vaihtaminen on helpompaa kuin työllistyä kortistosta. Ja aikanaan sitten onnistuin vaihtamaan parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monilla muillakaan ole todellisia vaihtoehtoja. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ollaan jollain harvinaisella alalla tai ollaan jo sen ikäisiä, ettei kukaan muu enää palkkaa.
Varmasti näin. Mutta miten siitä ahdistuksesta taas selviää? 😅Ap
Olin nuorena 90-luvun lamassa työssä, josta en pitänyt. Ajattelin, että parempi sekin kuin olla työttömänä ja rahattomana. Lisäksi yritin motivoida itseäni ajatuksella, että työpaikan vaihtaminen on helpompaa kuin työllistyä kortistosta. Ja aikanaan sitten onnistuin vaihtamaan parempaan.
Niin, tuossa kuitenkin mahis vaihtaa parempaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
No sä oot oikeastaan onnekas. Sun pitää vaan löytää se mielekkyys pienistä asioista, tehdä arjesta mahdollisimman mukavaa. Ja sit suunnitella kivaa tekemistä viikonlopuksi jne.
Vapaa-aikani on mukavaa, se on kunnossa. Mutta sunnuntait ahdistaa jo, kun tietää että aamulla töihin. Ap
Meetkö miten töihin? Mä tykkään pyöräillä, siinä saa kokea luonnon. Ja sit kahvinjuonti parvekkeella ym. Mieti mitkä on niitä pieniä hetkiä, joista nautit.
Vierailija kirjoitti:
Meetkö miten töihin? Mä tykkään pyöräillä, siinä saa kokea luonnon. Ja sit kahvinjuonti parvekkeella ym. Mieti mitkä on niitä pieniä hetkiä, joista nautit.
Vaan kun ei nuokaan poista sitä, että itse työ ja työpaikka, huono johtaminen ym, ottaa päähän. Ap
Ei monilla muillakaan ole todellisia vaihtoehtoja. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ollaan jollain harvinaisella alalla tai ollaan jo sen ikäisiä, ettei kukaan muu enää palkkaa.