Toive vs toteutus, miksi niin vaikeeta?
Lapsena toivoin joululahjaksi esim. tietyn barbin, piirustusvälineitä, kissapehmon.
En saanut sitä barbia, vaan jonkun halpakopionuken. Niitä minulla oli ennestäänkin. Piirustusbäineitä en saanut, mutta sain nallen.
Teininä olisin hallut tietyn T-paidan. Sain jonkun random T-paidan, miksi???
Omilleen muuttaessani vahemmat kysyi, mitä haluaisin. Pyysin tietyn merkin lautasia. Sain vanhempieni kaapista jotain vanhoja lautasia. Huoh.
Kommentit (7)
Ei se ole vaikeaa. Vanhempasi vain ovat vähän vajaita.
Aikuisen saat onneksi ostaa omalla aikuisrahalla mitä haluat.
Se on se raha kysymys. Tuossa oli juttua jotkut teinit haluaa uusimman iPhonen joka maksaa tonnin koska se on muiden silmissä muodikasta. Järjellisesti vähempikin riittäisi eikä vanhempien näkökulmasta kannattavaa laittaa 1100 euroa lapsensa puhelimeen, joidenkin mielestä on.
Itse itkin lapsena saada He-Man nukkeja, sainkin yhden, "itkupotkuraivarin" jälkeen, mutta varmaan olisin toivonut saaneeni useampia, kun kavereillakin oli. Jälkeenpäin ajatellen eivät semmoisten saaminen niin tärkeää olisi ollut mutta se tuntui siltä silloin.
Toisaalta saada toivomansa merkkinen t-paitä eikä vaan joku paita, niin kun ei kyse monen sadan euron ostosta niin voisihan olla kiva vanhempien ainakin joskus olla lapselle mieliksi ja ostaa juuri mitä tämä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on se raha kysymys. Tuossa oli juttua jotkut teinit haluaa uusimman iPhonen joka maksaa tonnin koska se on muiden silmissä muodikasta. Järjellisesti vähempikin riittäisi eikä vanhempien näkökulmasta kannattavaa laittaa 1100 euroa lapsensa puhelimeen, joidenkin mielestä on.
Itse itkin lapsena saada He-Man nukkeja, sainkin yhden, "itkupotkuraivarin" jälkeen, mutta varmaan olisin toivonut saaneeni useampia, kun kavereillakin oli. Jälkeenpäin ajatellen eivät semmoisten saaminen niin tärkeää olisi ollut mutta se tuntui siltä silloin.
Toisaalta saada toivomansa merkkinen t-paitä eikä vaan joku paita, niin kun ei kyse monen sadan euron ostosta niin voisihan olla kiva vanhempien ainakin joskus olla lapselle mieliksi ja ostaa juuri mitä tämä haluaa.
Tärkeää sen saanti on, koska kun opit ettet saa haluamaasi, niin muutut apaattiseksi ja saamattomaksi. Vaikka aikuisena olisi varaa moniin asioihin, niin et enää tee mitään tai hanki mitään kun sisäiseen elämään on jäänyt saamattomuuden ja ei millään ole mitään väliä tila. Lopulta ei edes hyvita käydä töissä, koska vaikka rahaa olisi, niin et kykene hankkimaan asioita itsellesi. Halusi saada asioita on kadonut ja elämänhalu samalla. Minä elän lasten kautta tätä ja ostan useiden tonnien puhelimet ja kaikki lelut olen toteuttanut heille, koska ymmärrän elämän tarkoituksen. Minulta se meni jo ohi ja monilta muilta. Sitä ihmettelen että miksi ne ihmiset jotka saa kelvotonta palkkaa ja ei koskaan kykene ostamaan tai säästämään mihinkään, niin käyvät töissä? Eihän se ole ihmisen elämää. Minunvanhemmat oli saitureita.
Up