Uimaan mennessä kuulin

Olin menossa uimaan järven rannalle, jossa on useita uimapaikkoja. Siihen tuli kolmen naisen ja kolmen miehen, iältään noin 30-40 vuotiaiden ryhmä, joka alkoi paheksua lasten ilon kiljahduksia rannalla. Lapsia saaneena olen siedättynyt lasten ääniin, ne eivät minua stressaa, vaan kuuluvat elämään, vaikka toki olen tyytyväinen, kun en ole enää itse vastuussa pienistä kiljahtelevista lapsista. Nämä ehkä lapsettomat sitten paheksuivat, että miksi lapsia tuodaan rannoille, kun ne pilaavat muiden päivän. Heille ei kelvannut tämä järvi, kun äänet kantautuvat.  Surulliseksi tekee minut tekee se, että aletaan valehdella lasten hirveydestä, kun itsellä ei ole lapsia ja isot elämänkokemukset siltä osin ovat jääneet kokematta. Varsinkin miehet yhtenä suuna vastustivat lapsia, kun yksi naisista vastusti. Vähänpä tietävät elämänmenosta. Moni lapseton hyväksyy myös lasten elämän äänet.