Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka pilasitte elämänne perinpohjin ettekä jaksaisi enää yrittää?
07.08.2026 |
Kun mahdollisuudet on menneet eikä elämästä enää paskaa kummempaa tule.
Kommentit (43)
En ole pilannut, mutta en ole tyytyväinenkään. Elämä on perseestä, työnteko on perseestä aivan turhaa oravanpyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun tänne keskustelu palstalle Eksyy, on tämä sitten piristävää luettavaa Euroopan onnellisimmalta kansalta
Itse tässä taistelen syöpää vastaan päivittäin mutta en nyt ole näin alas vajonnut🤣
Mulla hyvät mahikset selviytyä henkisesti, kuin fyysisestikin: Luojan Kiitos en Asu Suomessa
🤣😅
Tsemppiä 🍀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksoin aloittaa elämäni lähes viisikymppisenä "alusta". Siihen asti meni mt- ja päihdenongelmissa. Mutta hyvinhän tästä on noustu vähän vanhemmallakin iällä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksoin aloittaa elämäni lähes viisikymppisenä "alusta". Siihen asti meni mt- ja päihdenongelmissa. Mutta hyvinhän tästä on noustu vähän vanhemmallakin iällä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Hienoa 🥳🎁🎊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksoin aloittaa elämäni lähes viisikymppisenä "alusta". Siihen asti meni mt- ja päihdenongelmissa. Mutta hyvinhän tästä on noustu vähän vanhemmallakin iällä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Miten sulla meni työelämässä mt- ja päihdeongelmien kanssa? Onnistuitko pitämään työsi koko ajan vai pääsitkö vielä viisikymppisenä takaisin työelämään?
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Olen pahoillani :( Itselläkin terveys paskana ja kyllähän se pilaa melkolailla kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo vain, yksi täällä. Olen tehnyt nuorempana tyhmiä valintoja miesten suhteen, jonka seurauksena ei jäänyt tilille mitään ja yhtään haaveistani (perhe, kiva asuinpaikka ja koti, turvallinen ympäristö) ei toteutunut, vaikka koko elämäni paiskinut töitä (työnantajalle, parisuhteen eteen jne) vaikka kuinka ja yrittänyt todella. Nyt asun vuokralla, yksin, väsyneenä, ja painan edelleen töitä hulluna, kun ei ole mitään muutakaan. Tulisipa joku kulkutauti ja veisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Jo vain, yksi täällä. Olen tehnyt nuorempana tyhmiä valintoja miesten suhteen, jonka seurauksena ei jäänyt tilille mitään ja yhtään haaveistani (perhe, kiva asuinpaikka ja koti, turvallinen ympäristö) ei toteutunut, vaikka koko elämäni paiskinut töitä (työnantajalle, parisuhteen eteen jne) vaikka kuinka ja yrittänyt todella. Nyt asun vuokralla, yksin, väsyneenä, ja painan edelleen töitä hulluna, kun ei ole mitään muutakaan. Tulisipa joku kulkutauti ja veisi pois.
Miksei vuokralla voi asua kivassa kodissa? Sehän on itsestä kiinni, miten sisustaa ja vuokrakämpänkin voi valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Joo joo, ei kannata syyttää muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Olen pahoillani :( Itselläkin terveys paskana ja kyllähän se pilaa melkolailla kaiken.
Kiitos <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntakyky lähes menetetty, keski-ikäisenä yhtäkkiä rollaattorin varassa huojuvana "vanhuksena". Miten tässä näin kävi? Diagnoosia ei ole, päivä päivältä hauraampaa menoa. Katson, kuinka elämä menee ohi, iloisesti pilkkalauluaan laulaen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Joo joo, ei kannata syyttää muita
Onko sairaus ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Sama juttu mullakin. Koko elämä meni tässä pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Sama juttu mullakin. Koko elämä meni tässä pilalle.
Mikä sulla on? Mulla on skitsofrenia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus pilasi elämäni.
Sama juttu mullakin. Koko elämä meni tässä pilalle.
Ei tässä syöpäpotilaanakaan hirveästi naurata MUTTA: joka pvä keksimälläkin keksin jotain positiivista mistä olla KIITOLLINEN: ja jo että uusi aamu tuli on jo ihme!
Jos/kun valittamaan ryhtyy, on se oma valinta se myöskään EI tuo mitään Hyvää tullessaan.
Tsemppiä 🍀
Vierailija kirjoitti:
Jo vain, yksi täällä. Olen tehnyt nuorempana tyhmiä valintoja miesten suhteen, jonka seurauksena ei jäänyt tilille mitään ja yhtään haaveistani (perhe, kiva asuinpaikka ja koti, turvallinen ympäristö) ei toteutunut, vaikka koko elämäni paiskinut töitä (työnantajalle, parisuhteen eteen jne) vaikka kuinka ja yrittänyt todella. Nyt asun vuokralla, yksin, väsyneenä, ja painan edelleen töitä hulluna, kun ei ole mitään muutakaan. Tulisipa joku kulkutauti ja veisi pois.
Ikävää, että elämä on mennyt noin, mutta aina on syitä joiden takia ei kannata vaipua epätoivoon. Ihminen osaa monesti arvostaa asioita vasta sitten, kun ne menettää. Joten ole onnellinen, jos olet terve ja voit vaikka harrastaa liikuntaa ja kuntoilua. Tai mitä vaan. Sinulla on työ ja siellä varmaan työkavereita ja elämässä rytmi.
Asenne ratkaisee paljon. Ja vieläkin voit löytää hyvän parisuhteen, vaikka lapsihaaveet ei toteutuneetkaan. Tsemppiä elämääsi!
Minä pilasin, mutta silti yritän vielä. Jos tämäkin menee pilalle, niin olen vielä pahemmissa vaikeuksissa. Jos taas onnistuu, niin saan uuden elämän.