Mieheni, tuo ikuinen kakara ja itsekäs kusipää!!!

Kuinkahan mones kerta oli, kun pahoitin mieleni...

Tultiin äsken kotiin ja liukastuin pihalla. Kaaduin ja loukkasin käteni. Mieheni seistä tönöttää siinä parin metrin päässä kädet taskuissa ja nauraa ääneen. Ei aikomustakaan tulla tarjoamaan kättä, että mun olis helpompi nousta ylös tai edes kysyisi tarvitsenko apua. En tarvinnut apua ja pääsinkin hyvin ylös, mutta missä hyvät tavat?? Tää ei ole eka kerta. Jos pyydän apua esim. märkien lakanoiden kantamisessa ulos kuivumaan, niin vastaus kuuluu, että kyllä sä yksinkin pääset. Saan kantaa kauppakassit autosta kotiin ja hän ei edes avaa ovea. Siis mun mieheni on kertakaikkisen moukka ja vasta 4 vuoden jälkeen sen huomaan. Nyt kirjoitan tätä ärtymyksen vallassa enkä keksi mitään hyvää sanottavaa hänestä vaikka onhan niitä hyviäkin puolia. Miten opetan viiskymppiselle miehelle hyviä tapoja ja sen miten naista kohdellaan? Suutuin äsken niin paljon, että haukuin mieheni moukaksi ja juntiksi. Vastaukseksi sain "haista vittu, läski"