Miten saitte rahaa ja miten paljon sitä oli ennen kuin astuitte työelämään ja olitte tulleet täysi-ikäisiksi (ennen 20 v, nyt 18 v.)

En mistään. Ei ollut karkkipäiviä eikä virikkeitä.

Kun olin lapsi, joskus isovanhemmat antoivat rahaa. Vanhemmat yleensä ostivat vaatteita ja käyttötavaroita,  mutta eivät antaneet rahaa. Pistin rahat säästötilille pankkiin. Kun minulle selvisi että työstä saa rahaa, pesin naapureiden autoja, ajoin nurmikoita, kävin naapurin mummoille ruokaa kaupasta, siivosin pihoja lumesta jne. Säästin nämäkin rahat. 13 -vuotiaana pääsin töihin ja tein töitä kaikki vapaa-ajat koulun ohella. Olin töissä myös lukion ohessa ja kaikki opiskeluajat. Rahoitin opiskelut töillä. 

Ei sitä rahaa mistään tullut, vanhemmat kustansi ruoan ja vaatteet. Ei ollut mitään viikkorahaa. Isovanhemmat antoi joskus kannustusrahaa hyvistä koearvosanoista.

Tein pikkuaskareita naapurustossa. Kesätöissä 14-vuotiaasta asti. Iltalukio kokopäivätyön ohella.

Lapsena sain viikkorahaa, ja myöhemmin kesätyöpalkkaa, jotka kaiken säästin. Olen ollut onnekas, mutta myös vastuullinen rahan suhteen. 

12v:nä lapsenlikkana sain 5-10mk illassa. 15v ensimmäinen kesätyö ja siitä iltatöihin Seppälään koulun ohessa. 

Ei ollut viikko- tai kk rahaa

Jaoin mainoksia. Täysi-ikäisenä osa-aikatöitä (siivousta). No, sitten alkoikin opinnot ja opintolainaa, osa-aikatöitä, kesätöitä…

Tein töitä opiskelun ohella.

Työttömyyskorvausta aloin saada, kun olin 16-vuotias. Ensimmäisen vuoden koulun loppumisen jälkeen olin isän ja äidin elätettävänä. Kansa ja kansalaiskoulun jälkeen en käynyt mitään koulua. Vakituisen työpaikankin sain vasta 35-vuotiaana.

Kesätöissä 15-vuotiaasta ja opintojen aikana myös osa-aikatöitä lukuvuoden aikana.

Sain joku 200-300 markkaa kuussa vanhemmilta lukioiässä. Kävin lukiota 1992-1995. Lisäksi tietysti ostettiin vaatteet ja erikseen joskus hampparirahaa yms. Ei meillä ollut köyhää, vaikka vanhemmat on perustarkkoja. Pääsin kielikurssille ja aina joka paikkaan, johon kaveritkin, jos vaan muuten heille sopi mukaanmeno (ettei ole liian "vaarallista"). Ei rahasta ollut kiinni. 

Opiskellessa vanhemmat maksoi vuokran viiden vuoden ajan eli sain sen opintotuen ja asumislisän/asumistuen käyttövaroiksi ja näin elin ihan ok. Ensin asuin yksiössä ja kolmannesta vuodesta kaksiossa poikakaverin kanssa ja vanhemmat edelleen maksoi meidän vuokran ja minä sain asumistuen ja opintotuen tililleni käytettäväksi. Menin töihin kyllä alalleni jo viimeisenä vuonna ja silloin toki rahaa oli sitten jo tosi hyvin. Valmistuttuani sain käsirahan asunnon ostoon ja sen jälkeen pärjäilinkin pitkälti omillani seuraavat 20 vuotta. Sitten vanhemmat alkoi valuttamaan ennakkoperintöjä ja nyt saan joka kuukausi sekä käteistä että maksavat suoraan meidän laskuja jonkin verran. ehkä sellaiset 600-800 Euroa/kk. En tarvitsisi tuota rahaa, mutta toisaalta jääpä sitten palkasta enemmän säästöön. Ei ole edes asuntolainaa enää. 

Pyysin rahaa vanhemmaltani,kunnes hänellä riitti. Sitten hän alkoi kirjoittaa velkakirjaa ja jossain vaiheessa katselin summaa, et ei tässä muu auta kun etsiä töitä, että saan velat maksettua takas. Kaikki maksoin ja jonkun ajan päästä vanhempi sitten ehkä senkin myötä uskalsi alkaa lainan takaajaksi. Raha asiat sen verran mallillaan, että hänet pankki vapautti takaajan roolista.

Kesätöissä 14-vuotiaasta.

Muutaman kerran vuodessa mummolla käydessämme mummolla oli tapana sujattaa vaivihkaa satamarkkanen taskuuni.

Taisin ostaa kaikki vaatteeni, harrastusvälineet, koulutarvikkeet itse jo 14-vuotiaasta. Jopa vaihdepyörän lukion tokalle mennessäni. 

Myöhemmin olen miettinyt, miksei vanhemmillani ollut koskaan varaa ostaa meille mitään. Kysyinkin sitä joskus ja äitini vain perusteli, että koska heillä oli asuntolaina. 

Wtf, kyllä tassä on kaksi seuraavaa sukupolvea kustantanut lapsilleen vaikka mitä asuntolainoista huolimatta.