Ihan asiallisesti, miten kestätte ilman seksiä

yh:t? tai ylipäätään ilman toisen ihmisen läheisyyttä päivittäin? Mulle ottaisi kyllä koville jos ei olisi toista lähellä fyysisesti ja henkisesti. toivon kaikille omaa kultaa, jonka lähelle käpertyä, ihan todella!

Noh, itse vihaan naisia, tai naisten hankalaa luonnetta, ja kai vähän vihaan itseänikin, joten... lakkasin odottamasta että löytäisin itselleni sopivan naisen. Kai mulla on huono itsetunto tai jotain, emmä tiedä. Yksinäisyys voi kalvaa välillä mutta olen hyväksynyt että parisuhteessakin on omat vittumaisuutensa, ja minua ainakin auttaa kun ajattelen niitä parisuhteen huonoja puolia, ja niitä onnettomia jotka kituvat surkeissa avioliitoissa. Me kaikki teemme sitä minkä koemme palkitsevimmaksi - toisille seksi tai kumppani eivät ole tärkeitä, tai vaivan arvoisia, ja he nauttivat henkilökohtaisesta vapaudestaan ja yksinkertaisesta elämästä, jotta ajan voi omistaa monimutkaisille ja mieltä haastaville asioille, samalla kun ei ole puolisoa, jonka tarpeisiin pitäisi jaksaa vastata silloin kun tämä sitä vaatii tai odottaa. Huom. Nunnille riittää pelkästään Jumala. Ainakin teoriassa.



Minä sen sijaan olen alkanut ihmettelen niitä, jotka eivät kestä yksinoloa. Minkälainen täytyy olla mieleltään, jotta ei voi viettää päivää tai kuukautta tai muutamaa vuotta omien ajatustensa seurassa? Yksinelämä on ajattelevien ihmisten "leipätyö". Mutta ajautuuko ajattelija yksineläjäksi, vai tuleeko yksineläjästä ajattelija? Tai tarkoittaako tämä sitä että ihmisseura-addikti on mieleltään tyhjä ja tämä tarvitsee toisia ihmisiä virikkeiksi, koska tämä ei kestä omaa mielikuvituksen puutetta?



Toiseen ihmiseen voi jäädä koukkuun mutta kyllä hänestä voi päästä irtikin. Vieroitusoireet on vain kestettävä. Rakkaus on riippuvuutta, kuten huumeetkin.

Ylensyömällä. :))



Etenkin suklaan mättäminen auttaa seksittömyyteen.



Irtosuhteet eivät ole koskaan olleet minua varten. Parisuhteessa haluan seksiä 1-2 kertaa päivässä ja siihen ei (akateemisista) miehistä välttämättä ole.

Yh:na seksittömyys on jotenkin... normaalia. Tottakai sitä läheisyyttä ja hellyyttä kaipaa silloinkin, mutta sen puute ei ole samanlaista kuin parisuhteessa noiden puuttuminen.



Olen parisuhteessa, naimissa ollut yli 10v, lapsi on nyt 5. Seksi on kadonnut miehen päätöksestä tai toimesta, miten vaan, nyt reilu vuosi sitten. Olen aina ollut seksuaalinen ihminen. Pidän seksistä todella paljon. Olen aktiivinen, kokeilunhaluinen ja jotenkin vain tarvitsen kaikkea seksin mukanaan tuomaa läheisyyttä ja lämpöä ja... Seksin puuttuminen suhteessani on siis minulle todellinen ongelma. Omin käsin onneen? Ei toimi. Se ei ole sama. En kaipaa vain sitä orgasmia, vaan sitä kaikkea, mitä seksi on.



Mies ei pysty. Ei halua, ei toimi, ei jaksa... Ja nyt kieltäytynyt yli vuoden. Olen sanonut, että hakee ongelmaansa apua tai hankin rakastajan. Ei ainakaan vielä ole kiinnostunut avun hankkimisesta, joten... Katson, että mies on irtisanoutunut osasta aviollisia velvoitteitaan, miksi minun pitäisi pitää kiinni omasta sopimuksestani. Kieltäytymisellään mies antaa minulle luvan. En siis kestä seksitöntä liittoa.

Nyt ei tunnu missään kuin ehkä kerran vuoteen...

yh vuodesta 2009

halityynyn otan illalla viereeni, vähän kalsa kaveri, mutta uskollinen :)

Ihanaa kun ei ole ketään vonkumassa seksiä jatkuvasti.



Seksi ei vain ole niin tärkeää minulle ja elämä voi olla mukavaa ilman miestäkin. En koe olevani mitenkään kovilla ilman seksiä.

Muisteles aikaa nuoruudessa, jolloin halut olivat jo heränneet mutta poika-/tyttöystävä vielä puuttui...

Kun katsos harva on omasta tahdostaan yh :/ .

Minulla ainakin on vaikeaa olla ilman seksiä ja läheisyyttä ja irtosuhteet ei anna mulle mitään :(.



Yh.na oon ollut pari vuotta...että tässä sitä kärvistellään

lasten teko). Jos orgasmi kiinnostaa, niin se on helpompi tehdä itse. Henkisesti en ole koskaan mitään saanut seksistä, oli sitten millainen kumppani tahansa.



Joten ei ongelmia.

Itse olen aikuinen nainen joka elää tahtomattaan yksin. Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, kummppanuutta ja myös seksiä. Ajoittain kaipaus on kovempaa, mutta jatkuvaa se on kokoajan. Mielikuvitus ja melkein päivittäinen masturbaatio auttaa jonkin verran. Itse en irtosuhteita siis kaipaa vaan elämän kumppania jokaisella elämän saralla.

molemmilla oma huone, koska en todellakaan kestäisi mitään kainaloonkäpertymistä tms. En halua olla lähellä, minusta se on ahdistavaa ja jotenkin loukkaavaa.

Kysyin koska olin kiinnostunut miten ihmiset ratkaisevat nämä fyysiset ja henkiset läheisyyden kaipuunsa kovin erilaisilla tavoilla. Itse ollut samassa parisuhteessa n parikymmentä vuotta, joten ihan mielenkiintoista kuulla miten toiset elää elämäänsä näillä elämän saroilla. Hyvä on jos kaikki löytävät omanlaisensa ratkaisun, omaa elämäntapaansa vain alkaa pitää jokseenkin itsestäänselvyytenä, siinä mielessäkin hyvä kuulla miten muilla näiden asioiden kanssa. Ja vielä lisäksi todettakoon, että en yleensä keskustele ystävieni kanssa näistä asioista, mutta kiva kun täällä saa kuulla erilaisia tapoja asioista. kaikkea hyvää toivon jokaiselle, jokainen oman onnensa löytököön, AP.

Itse olen aikuinen nainen joka elää tahtomattaan yksin. Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä, kummppanuutta ja myös seksiä. Ajoittain kaipaus on kovempaa, mutta jatkuvaa se on kokoajan. Mielikuvitus ja melkein päivittäinen masturbaatio auttaa jonkin verran. Itse en irtosuhteita siis kaipaa vaan elämän kumppania jokaisella elämän saralla.

sillä erolla että oon ollut naimisissa 7 vuotta. Seksiä meillä kyllä olisi tarjolla, mutta olen tässä ajan kanssa huomannut, ettei se todellakaan ole pelkästään se, mitä minä kaipaan. Läheisyys, hellyys, kumppanuus puuttuu kokonaan, niin arkipäivässä kuin seksissäkin, joten seksikin tuntuu lähinnä pakkopullalta ja siltä, että minua käytetään vain hyväksi.

Ratkaisua en ole löytänyt, enkä ole kyllin rohkea ottamaan eroa vain oman tyytymättömyyteni takia. Naimisiin mennessäni minä olin epävarma itsestäni ja jotenkin olin tosi tyytyväinen, että on edes olemassa mies, joka minutkin "huolii" - sittemmin olen tajunnut, että parempi olisi ollutkin yksin kuin kylmän kumppanin kanssa. Harmi vain, että tuli sitä ennen väsättyä kolme lastakin tähän soppaan. Isänä mies on hyvä, ja arjessa työnjako toimii, mutta elämänkumppanuus puuttuu. Lapsilla on hyvä olla, ja minullakin niin kauan, kun pidän itseni kiireisenä töiden, vapaaehtoistöiden ja monen muun homman varjolla. Joulunpyhät ja muut pakolliset perheen kanssa vietettävät ajat ahdistaa, kun silloin aina läsähtää päin naamaa se, miten yksin tässä sittenkin ollaan, pohjimmiltaan.

Jo 3,5 vuotta ilman, eikä tunnu missään!

Jos olen hyvässä parisuhteessa, haluan joka päivä, mutta sinkkuna ollessa himot vain häviävät.



Ja mieluummin yksin, kuin huonossa parisuhteessa :)

Tämän totesin jo kauan sitten sinkkuaikoina, kun kyllästyin satunnaisiin suhteisiin.

puuttumisen häiritä mielenrauhaanne? Ilman on oltava hyvä (itsetyydytys sallittua), jotta toisen kanssa olisi yhtä hyvää tai jopa parempaa.



En kaipaa seksiä kenenkään ilman seksiä kärttyiseksi ja äksyksi muuttuvan kanssa. Kantakaa itse vastuu omasta mielialastanne, jos pyritte kainalooni!

Nyt yh:na saan lapsilta yllin kyllin halauksia ja läheisyyttä, eikä kodin ilmapiiri ole huono.



Seksi on jännittävää eikä suinkaan tylsää, sillä voin vaikuttaa paljon enemmän siihen, missä ja kenen kanssa sitä harrastan.



Uuden suhteen aika on myöhemmin, nyt syvennyn muihin asioihin. Elämä on oikein ihanaa.

avioliitossa. Mies on pihdannut jo vuosia.