Sinä joka olet ns. huono pitämään yhteyttä kavereihin

Kuka osaa valaista 

Haluaisin pitää yhteyttä mutten saa aikaiseksi. En myöskään osaa puhelimessa mitään small talkia ja välillä on vain liian väsynyt, että jaksaisi järjestää tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitää yhteyttä mutten saa aikaiseksi. En myöskään osaa puhelimessa mitään small talkia ja välillä on vain liian väsynyt, että jaksaisi järjestää tapaamisia.

Miten reagoit jos se toinenkin lopettaa yhteydenpidon

Eli et oikeasti halua. Muutenhan pitäisit yhteyttä. Ihan käsittämätöntä selittää, että haluaisin, mutta en saa aikaiseksi, en osaa enkä jaksa. 

En ole vastuussa muiden tunteista, jokainen kokee itse kokemisensa. 

Olen yhteydessä, kun minulla on siihen tarvetta (mennäänkö yhdessä elokuviin, ai ei, no ei se mitään, menen Lindan kanssa jne.) enkä silloin, kun toinen tarvitsee terapiaa.

Jos jollekin tulee paha mieli, kun joutuu ottamaan minuun yhteyttä, niin neuvoni on, että älä ota yhteyttä! Jos olet tärkeä, olen yhteyksissä, muuten en.

Ei ole asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitää yhteyttä mutten saa aikaiseksi. En myöskään osaa puhelimessa mitään small talkia ja välillä on vain liian väsynyt, että jaksaisi järjestää tapaamisia.

Miten reagoit jos se toinenkin lopettaa yhteydenpidon

Tuskin huomaan tai sitten olen puhtaasti iloinen, että ei enää jatkuvaa valituspuhelua riesana.

Minä en jaksa pitää yhteyttä kavereihin kiireisessä lapsiarjessa. Sukulaisiin hädin tuskin. Viihdyn parhaiten muutenkin oman perheen kanssa. 

Aivoni ovat jääneet ilmeisesti ns.wanhaan maailmaan - muuttaessani itsenäisesti asumaan, en omannut kännykkää/puhelinliittymää.  En ole halunnut luoda sometilejä, ilmeisistä syistä - en ole siis oikein oppinut mitään muuta tapaa, kuin fyysisen tapaamisen  - tai siitä sopimisen esim. puhelun yhteydessä. 

Olen huomannut ikätoverieni ( vasta 50 ) toimivan toisin ja pitävän minua huonona kontaktinpitäjänä. Pitää paikkansa, mutta en pitänyt edes lapsena/teiniä lankapuhelimessa puhumisesta. 

Tämä on jonkinlainen vahinko ja väärinymmärrys puoleltani. Pitäisin mielelläni yhteyttä vanhoihin tuttuihin,mutta he käyttävät eri kanavia ja itse en osaa esim. soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli et oikeasti halua. Muutenhan pitäisit yhteyttä. Ihan käsittämätöntä selittää, että haluaisin, mutta en saa aikaiseksi, en osaa enkä jaksa. 

En oikeasti jaksa. Jaksaisin laittaa yhden tai kaksi viestiä, mutta en sen enempää. 

Itsellä arki on kiireistä, siihen ei mahdu aina kavereita. Sitten kun tuleekin yllättäen aikaa, olen mielellään hetken yksin. Joskus unohdan kaverit ihan kokonaan moneksi viikoksi ja yhtäkkiä jostain tulee mieleen että ainii mitähän sille kuuluu. Kuitenkin elämä lapsiperheessä on niin työntäyteistä, että valitettavasti olen huono kaveri. Olen tosi harvoin itse yhteydessä, mutta onneksi on ystäviä jotka hyväksyy tämän piirteen mussa ja välillä ottavat yhteyttä. Muuten unohtuisi luultavasti kokonaan.

Mulla on sellasia ystäviä ja tuttuja jotka ei taatusti pitäis mitään yhteyttä ellen minä olis aina se yhteydenottaja, kyllä he sit kutsuu kylään tai sanoo "joo, ois kiva nähä" mut eivät koskaan tee itse asialle mitään. Sit kuitenki kun nähdään ehkä vahingossa he ovat ihan ystävällisiä ja hauskoja, mutta kun lähden pois kahteen vuoteen ei kuulu mitään. Ketään ei hitto kiinnosta min elämä edes muodon vuoksi, kaikki vaan puhuu itsestään ja keskittyy itseensä.

Eipä ole kavereita. Olen köyhä ja niin sairaalloinen, että tarvitsisin apua joissain toiminnoissa. En myöskään käytä alkoholia eikä perintöjäkään jaettavaksi.

Ajattelen, etten halua kuormittaa muita, mutta todellisuudessa pelkään tulevani torjutuksi ja häpeän huonoa yhteyden pitoa. En osaa rikkoa jäätä, ja on helpompi ja vähemmän sydäntä särkevää säilyttää status quo, että minulla on ystäviä, joita en näe kuin potentiaalisesti he ovat unohtaneet tai jättäneet minut.

Se että ei oo kokoajan soittelemassa tai laittelemassa viestiä saati nää usein ei tarkoita sitä etteivätkö ystäväni olisi minulle tärkeitä. He tietävät sen ja tietävät että olen inttrovertti ja vähän erakko. Energia ei vain aina riitä. Mutta kun ollaan yhteyksissä niin kyllä sitä asiaakin sitten on. Kuka sitä nyt jonnin joutavia alvariinsa jaksaa turista? Teen myös uusille ystävyyksille selväksi etten ole sitä tyyppiä jokq tahtoo jatkuvasti tavata ja olla yhteyksissä. Ja jossei se tunnu hyvälle ystävyydelle semmoinen niin aina voi etsiä jonkun toisen jolla on samoja tarpeita.

No mä ensinnäkin inhoan yli kaiken puhelimessa puhumista. En siis soita koskaan kellekään, ellei ole ihan pakko. 

Toisekseen elämäni on niin täyttä (työt, monta harrastusta, perhe) että varsinaista vapaa-aikaa, jolloin ei oo mitään muuta tekemistä kuten siivoamista, pyykkäämistä tai asioiden hoitoa, on todella vähän. 

Ja jos sitä joskus onkin, haluan yleensä olla rauhassa ja katsoa esim jotain sarjaa, töissä tulee jo niin paljon ihmiskontakteja, etten introverttina oikein jaksa enempää. 

Siinä syitä, miksi oon huono pitään yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

No mä ensinnäkin inhoan yli kaiken puhelimessa puhumista. En siis soita koskaan kellekään, ellei ole ihan pakko. 

 

Toisekseen elämäni on niin täyttä (työt, monta harrastusta, perhe) että varsinaista vapaa-aikaa, jolloin ei oo mitään muuta tekemistä kuten siivoamista, pyykkäämistä tai asioiden hoitoa, on todella vähän. 

 

Ja jos sitä joskus onkin, haluan yleensä olla rauhassa ja katsoa esim jotain sarjaa, töissä tulee jo niin paljon ihmiskontakteja, etten introverttina oikein jaksa enempää. 

 

Siinä syitä, miksi oon huono pitään yhteyttä. 

Sama juttu minulla.

En koskaan vaihtele kuulumisia soittamalla tai viesteillä. Otan yhteyttä ystäviin silloin kun haluaisin tavata heitä, eli kun ehtii tulla vähän ikävä. Voin kyllä tavata aiemminkin, jos aloite tulee heidän puoleltaan. Joihinkin ystäviin minä otan yhteyttä aina, toiset taas ehtivät itse aina tehdä aloitteen. Itse en laske sitä, kuka tapaamista ehdottaa. Ihan sama mulle. Rakastan ystäviäni, mutta minusta ei ole viikottaiseksi viestittely- tai lenkkikaveriksi kenellekään. Nuorena elettiin ystävien kanssa ihan symbioosissa, liikaakin. Nyt aikuisena riittää harvempi yhteydenpito. Mielessä ystävät kyllä ovat harva se päivä.