Kuinka moni meistä ihan aidosti on vaan "oma itsensä"?

Monet ketkä sanoo olevansa omia itsejään ovat poikkeuksetta huonokäytöstapaisia ja tylyjä ihmisiä.

Hyvien ystävien kanssa olen oma itseni. Ei ole tapana olla tyly/huonokäytöksinen kenenkään seurassa, jollei tylyyteen ole aihetta.

Töissä työmaski naamalla ja harrastuksissa omansa.

Varmaan joku retardi pystyy olemaan "oma itsensä". Siitähän ei tykkää kukaan.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän on aito oma itsensä. Nuorena on kasvatuksen taakkaa, pätemistä omassa viiteryhmässä ja halu olla jotain muuta. 

Minä ainakin koen olevani oma itseni. Monesti tuntuu kyllä sille, että en sovi ympäristöön...

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän on aito oma itsensä. Nuorena on kasvatuksen taakkaa, pätemistä omassa viiteryhmässä ja halu olla jotain muuta. 

Mä taas olen koko ajan vaan vähemmän oma itseni, kun olen huomannut, että se mun oma itse on ihan vääränlainen tähän maailmaan. En jaksa enää sitä, että mua tullaan ohjailemaan ja mun sanomisia korjailemaan.

Kyllä minä olen oma itseni vapaalla. En ole tyly, huonokäytöksinen enkä retardi. En, vaikka olisin perheeni kanssa tai yksin. Töissä olen asiallisempi, eli siinä mielessä maskaan, mutta sielläkin olen oma itseni, mutta en näytä kaikkia puolia itsestäni.

ei minua tietenkään kiinnosta aina kuunnella muiden juttuja, mutta se on käytöstapoja, ettei sitä sano ääneen. Oma itseni olen silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän on aito oma itsensä. Nuorena on kasvatuksen taakkaa, pätemistä omassa viiteryhmässä ja halu olla jotain muuta. 

Mä taas olen koko ajan vaan vähemmän oma itseni, kun olen huomannut, että se mun oma itse on ihan vääränlainen tähän maailmaan. En jaksa enää sitä, että mua tullaan ohjailemaan ja mun sanomisia korjailemaan.

Hyvä että tajusit!

Elämä on paljolti sosiaalista peliä, paitsi jos pystyy erakoitumaan.

Hmm. Lähinnä varmaan jotkut syvästi autistit on aina omia itsejään aina, tilanteesta riiippumatta. Muuten kuuluu normaaliin neurotyypillisten sosiaaliseen taitavuuteen, että rooleja omaksutaan tilanteen mukaan, ja sen mukaan kenen kanssa ollaan tekemisissä. Tämä ei ole minkäänlaista epäaitoutta saati ongelma, vaan asioiden ja ihmissuhteiden sujuvuudelle olennainen taito. 

Esim. jos menisit lääkäriin, ja siellä lääkäri vaan "olisi oma itsensä" ja sanoisi mitä sylki suuhun tuo, avoimesti ilmaisisi mahdollista väsymystään, ärtymystään tms. niin kyllähän se olisi asiakkaalle hyvin epämukava tilanne. Parempi, että lääkärillä on asiallinen ammattirooli päällä, ja hoitaa potilaan, riippumatta omista mielialoistaan ja ajatuksistaan.