Kaverini ampui itsensä.. :( Miten tästä selviää???

Yleensä kuolinilmoituksessa ilmoitetaan aika ja paikka, mutta jos pidetään hiljaisuudessa, niin paikalle ei mennä.

Yleensä kutsutaan hautajaisiin, riippuu lähiomaisista miten asian järjestävät: joskus isommissa tapauksissa voi olla kuolinilmoituksessa kutsu, pienimuotoisempiin omaiset voivat vaikkaa soittaa ja kertoa milloin siunaustilaisuus pidetään.



Jos/kun oli läheinen ystäväsi niin voithan itsekin soittaa vainajan perheelle ja esittää osanottosi. Ehkä sitten huomaavat että surijoita on muitakin, kuolinsyystä riippumatta.

viedä surunvalittelukukkia, siitä huolimatta että olisi läheinen kaveri kenties läheisempikin kuin omaiset. Soitto toki riittää jos asut kaukana.

Ihan ensin otan osaa, että olet joutunut menettämään ystäväsi noin rankalla tavalla.

Läheisen itsemurha kriisiyttää myös surevat omaiset. Juuri nuo kysymykset, mitä kerroit päässäsi risteilevän, täytyykin antaa tulla esiin. Niitä ei loputtomiin voi paeta.



Suosittelen minäkin sinua ottamaan yhteys vainajan perheeseen. Mene vain kuuntelemaan, ei tarvitse osata sanoa mitään "viisasta". Pelkkä läsnäolo riittää. Älä odota, että he jaksavat kutsua tai pitää yhteyttä vaan ole aktiivinen.



Anna omalle suruprosessillesi myös aikaa.

On olemassa myös sururyhmiä itsemurhan tehneiden läheisille. Tai sitten voit halutessasi varata keskusteluajan oman seurakuntasi diakoniatyöntekijältä. Kahdenkeskisestä purkamisväylästä on usein apua, jos omat läheiset eivät osaa suruasi käsitellä.



Voimia ja muistetaan pitää huolta itsestämme ja läheisistämme ennen kuin on liian myöhäistä-





lämpimin terveisin

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Ihan suoraan, ota yhteys, mieluiten vaikka menet paikanpäälle ja kysyt suoraan että voitko tulla hautajaisiin.



Meillä oli joskus lähipiirin kanssa lapsen hautajaiset muttei se estä kaveria tulemasta sinne jos kysyy että voiko tulla.



Ei hautajaisiin ole mitään kaavaa, se on juuri se mitä omaiset tekevät.



PS. Ihan omasta kokemuksesta se järkytys on niin kova ettei sitä vanhemmat saata edes huomata ajatella että kaverit tulisivat.

Kaikki ystävät ei uskalla/jaksa/tahdo tulla hautajaisiin ja se on rankkaa alkaa soittelemaan kaikkia lapsen kavereita läpi että kuka tahtoo tulla.

Sinuna ottaisin ohjat käsiin, kyselisin sen kaveripiirin läpi että tahtooko joku tulla -ja sitten tulee eikä tee ohareita!!! Ja kysyy vanhemmilta sopiiko tulla.



Tee vaikka makaroonilaatikkoa tai muuta ruokaa heille kun käyt, elävät nyt ihan järkyttävää aikaa.



Otan osaa.

ensimmäiseksi otan osaa suruun.minulle on myös tapahtunut vastaavaa,ampuja tosin oli oma veljeni.olin tapahtuma-aikaan aika nuori enkä ihan kaikkea ymmärtänytkään ja vastauksia äidiltäni oli ihan turha pyytää,jopa nyt monen vuoden jälkeen aihe on liian arka.pyörii liian usein vieläkin mielessä että MIKSI! eikö voinut olla mitään tehtävissä,kuinka niin pääsi käymään,ja jotenkin syyllistän itseänikin vaikka tajuan että olen ollut liian nuori tajuamaan hänen sen hetkisiä ongelmia ja tapahtumia mitkä ovat tekoon ehkä vaikuttaneet.mutta silti.ei voi tajuta.todellakin turha kuolema 24-vuotiaalle.ei voi olla miettimättä millainen tilanne olisi nyt,hän olisi eno ja minä varmastikin ties miten monen ihanan muksun täti :D kuten täällä on sanottukin,suruvalittelut,soitto tai perheen luona käynti.häpeä kuolintavan takia saattaa tosiaan karsia heidän listaansa hautajaisvieraista vaikka siihen ei olisi mitään syytä.ehkä he huomaavat että todella haluaisin päästä heittämään hyvästit,mutta perheen oma päätös siis.toivon kaikea hyvää ja aikaa asian käsittelyyn.

Seuraa johtajaa :-DDD

Jos läheiset eivät halua hautajaisvieraita, niin silloin lähetetään esim. suruvalitteluadressi, eikä aleta penäämään omaa "oikeuttaan" osallistua.

Hautajaisjärjestelyt on ihan riittävän raskas prosessi omaisen menettäneille ilman vieraitakin.

En-ota-tosissani kirjoitti:

Seuraa johtajaa :-DDD

Näytä esimerkkiä ;)