Kaikki eivät toivu erosta koskaan

Minäkin suosittelisin eroryhmää, terapiaa tms. taustatueksi johon nojautua. 

Jos löydät mitään kivaa mikä kiinnostaa ja tuottaa hyvää oloa edes hetken, käytä niitä! 

Itsellä on erosta reilu kolme vuotta. En usko enää olevani koskaan valmis parisuhteeseen. En enää usko rakkauteen ja etenkään siihen, että mua voisi kukaan rakastaa. Nyt syvät haavat tuli tavasta millä mies jätti. 

Olen kuitenkin jo pidempään nauttinut tästä yksin olemista. Tämä on vapautta. Nyt kun vielä asun yksin lapsen muutettua pois melkein kaksi vuotta sitten, niin tämähän on ihanaa. Seksisuhde mulla on varatun miehen kanssa ja se saa riittää. 

Olen miettinyt, että jos olisin vielä exän kanssa, niin tuskin olisin käynyt kaikilla niillä keikoilla joilla olen käynyt tai käynyt kolme kertaa ulkomaanmatkalla. Tänäänkin olen menossa kaverin kanssa katsomaan yhtä keikkaa ja ihan selvinpäin olen menossa koska olen kuskina. Myös yksin olen kulkenut keikoilla ja selvinpäin. 

Harrastuksina uinti, pyöräily, lukeminen, neulominen, virkkaaminen. Neuloessa ja virkatessa tulee katsottua paljon sarjoja ja elokuvia. Saan katsoa mitä haluan eikä tarvitse toisen kanssa sopia mitä katsotaa. Eipä tarvinnut katsoa jalkapallon MM-kisoja. :D Nyt olen urakoinut paitaa islantilaisesta villasta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin suosittelisin eroryhmää, terapiaa tms. taustatueksi johon nojautua. 

 

Jos löydät mitään kivaa mikä kiinnostaa ja tuottaa hyvää oloa edes hetken, käytä niitä! 

Misery loves coppany vai mikä idea tuo on? Käytä niitä? Vihjaatko että niistä ryhmistä löytyy helposti antavia naisia? Hei jotain rajaa sellainen erosta itkevä nainen ei taida olla innokas sänkyyn. Mulla oli se perus. Ryyppäsin pahimman kurjuuden. 

Mikä sinua estää elämästä lopulta? 

Sekö että yksi mies oli kusipää. Ehkä ei kaikki ole kuitenkaan.. Ei tarvi suhdetta pakosta voi hankkia "pano kaverin". Elämä jatkuu silti. Itse oon tyytyväinen että pääsin jätkästä eroon joka tuhlasi omat ja minunkin rahat. Nyt varmaa muiden. 

Nyt vaa viikonloppu reissu Tampereelle katsoo nähtävyyksiä. 

Ei elämän tarvi ikävää olla. 

" Itsellä on erosta reilu kolme vuotta. En usko enää olevani koskaan valmis parisuhteeseen. En enää usko rakkauteen ja etenkään siihen, että mua voisi kukaan rakastaa. Nyt syvät haavat tuli tavasta millä mies jätti. "

Miten mies jätti?

No mun erosta on 19 vuotta. Ja se oli kaikkineen niin hirveä, traumaattinen ja shokki, että en ole koskaan kunnolla toipunut. Sen jälkeen olen ollut muutamassa vakavassa parisuhteessa, mutta ei ne onnistuneet. Jotenkin päässäni on ollut vaan että en voi olla onnellinen jos en ole parisuhteessa. Nykyisin näin 55v ja sinkkuna 5 vuotta, olen sisäistänyt sen että en tarvitse parisuhdetta, viihdyn paremmin ns vapaana. On lapsi, joka jo aikuinen ja omillaan, läheiset välit hänen kanssaan. Pärjäävän ja ihanan nuoren aikuisen olen kasvatettua onnistunut, yksin. Kyllä sinä yli pääset, anna itsellesi mahdollisuus tuntea iloa ja onnea ilman parisuhdetta. Jos sitten joku oikea siihen ilmestyy, niin ihana juttu.

Vierailija kirjoitti:

" Itsellä on erosta reilu kolme vuotta. En usko enää olevani koskaan valmis parisuhteeseen. En enää usko rakkauteen ja etenkään siihen, että mua voisi kukaan rakastaa. Nyt syvät haavat tuli tavasta millä mies jätti. "

 

Miten mies jätti?

Sain avioerohakemuksen koska mies oli hakenut eroa mun tietämättä. Ei siis kertonut edes kasvotusten halustaan erota. Tämä mies osaa pitää mykkäkoulua eikä osaa puhua vaikeista asioista. Ei, en raivonnut vaan yritin rauhassa asioista monesti selvittää ja kysyä, mutta miten selvität yksin mitään, kun toinen ei puhu.

Useimmat eronneet eivät kuitenkaan laita itseään henkiseen vankilaan toisen tekojen takia. 

Itsekeskeinen vajoaa usein itsesääliin.