Ylisiisteys on sairautta. Siivousneuroosi on sairaus.

Kun minulla on aikaa, siivoan paljon. Perheeni väittää että minulla on siivousneuroosi mutta mielestäni ei olla vielä siinä pisteessä. Kun olen siivonnut, tuntuu että olen saanut jotain tarpeellista aikaan ja se tuntuu helpottavalta.

Minulla oli aika jolloin siivosin pakkomielteisesti, muutaman vuoden ajan koti oli tiptop ja pölytön kaiken aikaa - koska vain siivosin, vimmalla. Minulle oli tapahtunut isoja mullistuksia elämässäni useita peräkkäin ja myöhemmin ymmärsin (itsekin) että siivoaminen oli keino purkaa ahdistusta sekä saada itselle tunne siitä että edes jotain pystyin hallitsemaan omassa elämässäni.

Aina jos johonkin liittyy sana neuroottinen ei ihan terveestä toiminnasta ole kyse.

Joo mun äiti kans siivoaa joka päivä, koko ajan. Ärsytti asua sellaisen ihmisen kanssa nuorena. Jumalauta jatkuva siivoaminen, paikkojen jynssääminen, kilarit jos on leivänmurunen lattialla-tyyliin. Huoh. Never again!!!

Minusta on mukavaa, että koti on siisti. Siivoan kerran viikossa perusteellisesti: imuroin, pyyhin lattiat, tamppaan matot, pyyhin pölyt ja laitan tavarat tiptop järjestykseen. Vieraat (silloin harvoin kun tulevat), taivastelevat aina siistiä kotiani, vaikka itselleni siinä ei ole mitään ihmettelemisytä.  Kun siivoaa kerran viikossa perusteellisesti, ei tavitse koskaan tehdä mitään suursiivouksia. En kuitenkaan ole mikään neuroottinen siivoaja mielestäni. Tykkään vaan, että koti on siisti.

M48

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:33"]

Minulla oli aika jolloin siivosin pakkomielteisesti, muutaman vuoden ajan koti oli tiptop ja pölytön kaiken aikaa - koska vain siivosin, vimmalla. Minulle oli tapahtunut isoja mullistuksia elämässäni useita peräkkäin ja myöhemmin ymmärsin (itsekin) että siivoaminen oli keino purkaa ahdistusta sekä saada itselle tunne siitä että edes jotain pystyin hallitsemaan omassa elämässäni.

Aina jos johonkin liittyy sana neuroottinen ei ihan terveestä toiminnasta ole kyse.

[/quote]Siivosin joka päivä monta tuntia, pakkomielle se jo oli. Olisin varmasti romahtanut lopullisesti jos minua olisi jotenkin estetty siivoamasta.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:38"]

Minusta on mukavaa, että koti on siisti. Siivoan kerran viikossa perusteellisesti: imuroin, pyyhin lattiat, tamppaan matot, pyyhin pölyt ja laitan tavarat tiptop järjestykseen. Vieraat (silloin harvoin kun tulevat), taivastelevat aina siistiä kotiani, vaikka itselleni siinä ei ole mitään ihmettelemisytä.  Kun siivoaa kerran viikossa perusteellisesti, ei tavitse koskaan tehdä mitään suursiivouksia. En kuitenkaan ole mikään neuroottinen siivoaja mielestäni. Tykkään vaan, että koti on siisti.

M48

[/quote]Tuo ei olekaan mitään ylisiisteyttä tai neuroottisuutta. ihan normaalia.

Äitini on siivousneurootikko. Tuollaisessa tapauksessa ei ole kyse vain siitä että tykkää siististä kodista vaan oikeasti ahdistuksen purkamisesta pakkomielteiseen siivoamiseen. Äitini ei edes itse tajua tuolloin olevansa ahdistunut vaikka kaikki muut sen päälle näkee, vaan kokee vaan että on taas yököttävän sotkuista ja alkaa vihaisena vaikka pestä ikkunoita kolmatta kertaa viikon sisään tai tehdä muuta älytöntä ylisiivousta.

ja joka ilta pitää pestä kodin lattiat, tavaroilla millintarkka paikka, kaiken pitää olla tiptop tai asujaa ahdistaa.

Jos ahdistuu olemattomasta sotkusta suunnattomasti eikä voi olla ellei siivoa, on sairas.