Mä kyllä loukkaannuin, en saanut mieheltä joululahjaa.

olen hänelle tärkeä ja hän on nähnyt sen vaivan, että on miettinyt mitä haluaisin ja hakenut sen kaupasta. Jos mies ei ostaisi lahjaa, ajattelisin ettei parisuhteemme merkitse hänelle enää mitään. Ja jos tuollainen käytös jatkuisi pitkään, vaikka mies näkisi, kuinka loukkaavaa se on, ottaisin eron.



Minä olen näissä asioissa aika ehdoton :)

Minä en muistanut miestä myöskään mitenkään. Oltiin sovittu, mutta mies silti loukkaantui kun ei saanut minulta mitään.

Ei ne lahjat, vaan se arkielämä. Ei kaikki ole sellaisia lahjaihmisiä... minäkään en ostanut kuin omille lapsille tänä vuonna. En edes muista hääpäiväämme ja mies loukkaantuu siitäkin. Arjessa ne välittämiset sun muut näytetään.

tekemään kaiken? Älä tee! Ei se ole sun häpeä, jos mies ei saa omille sukulaisilleen korttia lähetettyä tai lahjaa ostettua.



Ehkäpä jonkun vuoden jälkeen mies alkaisi arvostamaan sinunkin panosta.

mies ei tikkua ristiin laittanut joulun puolesta, sain 100% yksin hoitaa joka ikisen jouluvalmisteluan ja ruokakaupassa käynnin ja siivuouksen. Aatonaattona odotin sellossa 3 tuntia ruokaa täynnä olevan ostoskärryn (sekä äitinsä herkkukorin) kanssa, että ukko hakis mut autolla kun oli tiettyyn aikaan sovittu treffit, mutta koko aika siirsi sitä sovittua aikaa, joten oli pakko lopulta tilata taksi, että pääsen sen tavaramäärän kanssa kotiin.

Mulla oli aatto ainut vapaapäivä, lopun joulun oon töissä. Miehen tarkoitus lähteä lasten kanssa tapanina äidilleen, mutta yllättäen sit eilen aamuna oli pakko lähteä ajamaan 100km päähän viemään kukkaa ja herkkukoria äidilleen vaikka huomanne näkevät. Joten jäin sit yksin kokkaamaan jouluruokia ja hoitaman lapsia. Mies tuli sit kotiin valmiiseen ruokapöytään kun vieraat oli saapuneet.

Äitinsä pyynnöstä huolimatta halusi viettää joulun yksin.