Lue keskustelun säännöt.
Laskin juuri, että tänä kesänä 12 ihmistä on kysynyt josko ehtisin tapaamaan heitä
29.07.2026 |
Osa kysynyt kerran, osa monta kertaa.
(Näihin en laskenut mukaan tietenkään omaa perhettä tai vanhempiani.)
Mun mielestä aika paljon, kaltaiselleni yksinviihtyvälle introvertille. Ja pakko on ollutkin kieltäytyä suuresta osasta, ei vaan mitenkään riitä aika eikä jaksaminen. Pahoittelen.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnekas. Minua ei kukaan kysy minnekään. Puhelimeni ei soi tai piippaa juuri koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oho....
Noin paljon tuttuja...
No hätkähdin vähän itsekin kun aloin heitä laskea.
On oikeasti tosi harmi, etten ole ekstrovertti.
Ja tiedostan että kuulostaa varmaan epäreilulta, kun tietää että paljon on niitäkin jotka kärsii yksinäisyydestä. Joillakin sitten on "ylitarjontaa".
-aloittaja
Siis oikeastiko ovat kysyneet, että ehtisitkö tapaamaan vai sittenkin todenneet, että olisi kiva nähdä, jos tulet käymään Raumalla?
Laskin juuri, että 18 ihmistä on olettanut, että olen kutsunut heidät mökille, koska olen joskus talvella tai keväällä sanonut, että meillä on mökki ja keskustelun päätteeksi todennut, että olipa kiva jutella, nähdään taas joskus. Jo tuo tulkitaan kyläilykutsuksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. Tänä nettiaikakautena vapaa-aika on tiukalla. Ei vaan ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika heikko saldo tinderistä
Ei oo mitään tinderjuttuja :D olen naimisissa oleva nainen.
Tässä kahdessatoista mukana ystäviä, kavereita, pari serkkua, lapsuudenystäviä, työkavereita.
-aloittaja
Ihan tavalliseen small talkiin kuuluu sopia löyhästi jostain tapaamisesta, joskus niitä toteutetaan, joskus ei. Esimerkiksi ”mennään joskus lounaalle” tai ”käydään kahvilla joku päivä” tai ”tule katsomaan näyttelyni” ei ole mikään erityinen kiinnostuksen osoitus, vaan kohteliaisuutta, johon kuuluu vastata kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mulla ei ole noin monta kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko ovat kysyneet, että ehtisitkö tapaamaan vai sittenkin todenneet, että olisi kiva nähdä, jos tulet käymään Raumalla?
Laskin juuri, että 18 ihmistä on olettanut, että olen kutsunut heidät mökille, koska olen joskus talvella tai keväällä sanonut, että meillä on mökki ja keskustelun päätteeksi todennut, että olipa kiva jutella, nähdään taas joskus. Jo tuo tulkitaan kyläilykutsuksi!
Siis nimenomaan oikeasti kysyneet. Laskin siis viestejäni läpikäyden sellaiset joissa on kysytty että voitasko nähdä ja ehdotettu/kysytty ajankohtaa sille.
Toki näiden lisäksi vielä useita niitä ohimennen heitettyjä "olis kiva joskus nähdä" mutta niitä en laskenut myöskään mukaan.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavalliseen small talkiin kuuluu sopia löyhästi jostain tapaamisesta, joskus niitä toteutetaan, joskus ei. Esimerkiksi ”mennään joskus lounaalle” tai ”käydään kahvilla joku päivä” tai ”tule katsomaan näyttelyni” ei ole mikään erityinen kiinnostuksen osoitus, vaan kohteliaisuutta, johon kuuluu vastata kohteliaasti.
Tällaisista ei ollutkaan kyse. Katso edellinen vastaukseni.
-aloittaja
Minä aloin myös laskemaan. Kolme ystävää on ottanut yhteyttä/kysellyt näkemistä muuten vain ja yksi sukulainen (erään asian tiimoilta). Sitten yksi harrastuskaveri on kysellyt harrastustapaamista. Lisäksi oman sisarukset ja vanhemmat ja miehen sisarukset ja vanhemmat on halunnut nähdä. Ollaan myös nähty. Minulle tämä on ollut aika hyvä, on ollut omaa rauhaa mutta myös sosiaalisuutta. Mutta monille tämä olisi tosi vähän! Nuorempana oma sosiaalinen elämä oli huomattavasti vilkkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kysytään koko ajan varsinkin kesällä. Olen perheellinen sinkku. Naimisissa olevat luulevat, että minulla on aina aikaa tavata ja kuulla heidän parisuhdehuoliaan. Vietän mieluiten aikaa yksin, perheeni kanssa tai yhden läheisen ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin myös laskemaan. Kolme ystävää on ottanut yhteyttä/kysellyt näkemistä muuten vain ja yksi sukulainen (erään asian tiimoilta). Sitten yksi harrastuskaveri on kysellyt harrastustapaamista. Lisäksi oman sisarukset ja vanhemmat ja miehen sisarukset ja vanhemmat on halunnut nähdä. Ollaan myös nähty. Minulle tämä on ollut aika hyvä, on ollut omaa rauhaa mutta myös sosiaalisuutta. Mutta monille tämä olisi tosi vähän! Nuorempana oma sosiaalinen elämä oli huomattavasti vilkkaampaa.
Mulla taas tuntuu että sosiaalinen elämä vaan vilkastuu, mitä vanhemmaksi tulen. Ilman että siis itse mitenkään yritän etsiä ihmisiä lisää elämääni, oikeastaan päinvastoin.
Tukevasti keski-ikäinen olen. Alle 5-kymppinen kuitenkin.
-aloittaja
Aika uskomatonta. Ja jo vähän ahistavaa.
Oho....
Noin paljon tuttuja...