adhd-lapsen vanhempia linoilla?

vasta kakkoslapsen synnyttyä tajusin, kuinka hankalaa arki on ollut. voin vaan kuvitella, miten voimiavievää oikeasti adhd-diagnoosin saaneilla on, lapsilla siis. vanhemmista nyt puhumattakaan. kun ei mitään meinaa saada tehdyksi.



meillä tosin on myös muuten lievän kehitysvamman rajoilla, eli esim. puheen kanssa on vaikeuksia kun on änkytystä ja muuta epäselvää tuottamista.

1-4 -luokilla oli paljon vaikeuksia koulussa. TÄhän sisältyi myös yksi erittäin epäonnistunut erityisluokkakokeilu. Lopulta pääsi lähikoulussa sellaisella luokalle, jolla oli järjellinen ja työnsä hoitamaan pyrkivä opettaja, joka tajusi, että kannattaa ottaa selviää nepsylapsien opettamisesta kun niitä kuitenkin käytännössä nykyään joka luokalla yksi tai kaksi on. Silloin alkoi mennä paremmin.



Opetttajan asiantuntemuksella oli suuri merkitys pärjäämiselle. Myös 4-5-luokilla käydyllä neuropsykologisella kuntoutuksella oli hirveästi väliä. Kotona meillä ei isoja ongelmia ollutkaan, kun ei sellaista paikallaan pysymistä ja keskittymistä kotona mihinkään tarvita. Toki oireet näkyvät, koko ajan on hypisteltävä ja liikuttava jne, mutta kotona voi hypistellä ja liikkua.



Meillä ei llut lääkettä käytössä alakoulussa, koska oireet pysyi aisoissa muuten. Yläkoulussa se piti sitten ottaa käyttöön. Sen myötä myös numerot ovat nousseet, joten mietin kyllä, että olisi pitänyt ottaa jo aikaisemmin se käyttöön. Meidän lapsella on lukihäiriö keskittymisongelma nlisäksi, ja se on tuntunut kaikissa aineissa, mutta eniten kielissä. Matematiikassa on testien mukaan erityisen lahjakas, mutta senkin konretisoituminen koulussa numeroiksi on ollut vähän sattumanvaraista. Hyvänä päivänä on tosi hyvä, mutta kokeet on jännittäviä ja painostavia, ja suorituspaineet hirveät, joten silloin ei yleensä ole hyvä päivä... Lääke on tasannut tätäkin.

*kuntoutussuunnitelma

*terapiaa tarvittaessa esim. neuropsykologinen kuntoutus tai neuropsykiatrinen valmennus

*ohjausta kouluun

*sopeutumisvalmennus

*erityisopetuksen konsultaatio tarvittaessa

*avustaja palvelut ja oman toiminnan ohjailun motivointi

*kuntoutusohjaajan palvelut

*hojks kouluun tarkkaivaisuuden takia

*koulutusta opettajalle

*voimia

1,5 v sitten mentiin perheneuvolan psykologille joka ei nähnyt pojassa mitään erikoista, kun siellä testeissä jaksoi keskittyä. Koulussa wilmaan kertyy kuitenkin päivittäin "sanomista" - levottomuutta, kahnauksia, unohteluja, ihan koko ajan. KOtona on ajoittain kuin sähkökani,ei ole ollenkaan paikallaan, esim. tv:n katselu yhdessä on hermojaraastavaa. Kuitenkin on lastenpsykiatrin arvion mukaan vähän niillä rajoilla, onko adhd vai ei. Ei ole oppimisvaikeuksia, päinvastoin, on lahjakas monessa asiassa ja erityistäkin lahjakkuutta on. Mutta käytös on ärsyttävää ja levotonta, ja tunteet menevät joskus laidasta laitaan, tulee raivareita yms. On ollut jo vuosia tunne, ettei kaikki ole kohdallaan ja itse tunnistin adhd:n piirteitä aika kauan sitten.



Lääkityksestä en osaa sanoa vielä koska se on alussa ja nyt on vielä enemmän sivuvaikutuksia. Pian annosta nostetaan, katsotaan miten käy. Se on auttanut unohteluun että poika tekee läksyt koulussa, jää niinkuin läksyparkkiin joka päivä. Istuu opettajan lähellä koko ajan. Välitunneilla on paljon ongelmia, poika sanoo olevansa kömpelö ja tönii muita nurin kun on hirveä vauhti päällä koko ajan, opettajilta tulee viestiä että on tahallaan tottelematon ja tönii muita. Mene tiedä, mutta perheneuvolassa ollaan nyt asiakkaina ja opettaja tietää diagnoosista.



Kotona on oltava tosi selvät sävelet ja säännöt kaikesta, varsinkin nukkumaanmenoajat ja pelaamisajat, ja tärkeää että ulkoilee ja "riehuu" riittävästi. Lahjakkaallakin ylivilkkaalla lapsella on helposti huono itsetunto ja kokee olevansa tyhmä ja omituinen, koulussa poikaamme jotkut kiusaavat ja huutelevat adhd:ksi jne. Ennen haukuttiin separiksi, nyt se on tuo adhd.



Luota äitinä omiin vaistoihisi, hyvä että olette hakeneet apua lapselle. Älä vähättele lapsen oireita tai ongelmia, vaikka muut niin tekisivät. Sinä tiedät parhaiten.