Oletko joskus tehnyt avioehdon? Oliko siitä hyötyä vai haittaa?
Oletko nykyisessä tai aiemmassa avioliitossa tehnyt avioehdon? Onko siitä ollut hyötyä vai haittaa? Suositteletko avioehdon tekemistä kaikille naimisiin meneville vai ainoastaan tietyissä tilanteissa?
Mun miesserkku kuoli nuorena äkillisesti ja hänellä oli vaimonsa kanssa avioehto ja yhteisiä lapsia sekä yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Vaimo sanoi, että oli tosi hyvä, että heillä oli avioehto, kun silloin perintöasiat olivat paljon yksinkertaisempia, kun hän vaan ilmoitti oman omaisuutensa.
Kommentit (14)
Kannattaa tehdä. Miehen tytär odotti kieli pitkällä tasinkoa. Syytti mua laskelmoivaksi. No sitä mä olinkin, varakkaanpana osapuolena. Avioehtosopimus oli toisen täysin poissulkeva. Jäi likka näppejään nuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä. Miehen tytär odotti kieli pitkällä tasinkoa. Syytti mua laskelmoivaksi. No sitä mä olinkin, varakkaanpana osapuolena. Avioehtosopimus oli toisen täysin poissulkeva. Jäi likka näppejään nuolemaan.
Siis kuoliko miehesi vai miten miehen tytär odotti tasinkoa? Eihän avioehto tuollaisessa tapauksessa auta leskeä mitenkään, koska lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille (lesken tasinkoprivilegi).
Ei ole avooehtoa, mitä me sillä tehtäis.
Jos puoliso kuolee ja on avioehto, niin siitä huolimatta pitää kummsnkin omaisuus ja velat ilmoittaa perukirjassa, toisin kuin aloituksessa puhutaan aloittajan serkun tapauksessa tehdyn.
On avioehto, minulla oli perheyrityksen osakkeita joita en halua jakaa ja miehellä on asunto, joka ei tietenkään kuulu minulle. Minusta avioehto on hyvä tilanteessa, jossa ollaan jo iäkkäämpiä, on varallisuuseroja tai omaa omaisuutta. Nuorena jos mennään yhteen mukana vain tuulen huuhtoma perse, niin ei ole välttämätön, ja jos naisen on tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi, niin ehdottomasti ilman avioehtoa silloin.
En ole tehnyt, mutta en aio myöskään mennä naimisiin. Ollaan (avo)miehen kanssa aika tarkkaan yhtä köyhiä. Molemmat tulee aikanaan perimään jotain, mutta minä enemmän. Kun ei olla naimisissa, kummankin oma omaisuus on selkeästi oma ja meidän perintö menee lapsille.
Olihan se helppoa erotilanteessa. Kumpikin piti osuutensa. Toisen kuollessa kaikki olisi mennyt kuitenkin leskelle.
Vierailija kirjoitti:
On avioehto, minulla oli perheyrityksen osakkeita joita en halua jakaa ja miehellä on asunto, joka ei tietenkään kuulu minulle. Minusta avioehto on hyvä tilanteessa, jossa ollaan jo iäkkäämpiä, on varallisuuseroja tai omaa omaisuutta. Nuorena jos mennään yhteen mukana vain tuulen huuhtoma perse, niin ei ole välttämätön, ja jos naisen on tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi, niin ehdottomasti ilman avioehtoa silloin.
Ilman avioehtoa on hyvä rakentaa yhteinen tulevaisuus. Olen jatkuvasti korkeatuloisempi ja tulen todennäköisesti perimään reilusti enemmän, mutta olemme koko ajan keskittyneet rakentamaan yhteistä. Siinä rakentamisessa avioehdottomuus toimii osaltaan liimana. Ei tarvitse hirveästi jakaa omaisuutta, kun kaikki on yhteistä, riippumatta kauppakirjoissa olevista nimistä. Kun joskus kuolemme, järjestyksellä ei ole väliä, sillä kaikki menee joka tapauksessa lapsillemme. Tämä on ollut yksi keino selvitä myrskyistä, joita pitkässä liitossa väistämättä tulee.
Jos aloittaa kun omaa omaisuutta jo on huomattavan epätasaisesti, sopisin siitä, että ennen avioliittoa hankitut asiat pysyvät omina.
Kaikki tässä ketjussa toistaiseksi mainitut tilanteet, joissa avioehdosta on muka hyödytty, ovat sellaisia, että ne olisivat menneet noin ilmankin.
Avioehdosta on oikeasti hyötyä silloin, kun puolisoiden välinen varallisuusero on huomattava JA on itse se varakkaampi osapuoli. Muulloin siitä ei ole hyötyä.
Tässä mainitut perheyrityksen osakkeet yms eivät mitenkään välttämättä puolitu jos kerran omaisuuksien arvo muutenkin on melko tasan ja muutakin omaisuutta on, jolla mahdolliset tasingot voi maksaa.
Avioehto voi johtaa myös epäreiluuteen silloin kun omaisuutta jostain syystä on avioliiton aikana koottu vain toiselle osapuolelle, ja toinen on hoitanut lapsia, vastannut arjen kuluista tai ollut ns edustuspuolisona.
Oli avioehto, joka todellakin pelasti omaisuuteni.
Mielestäni avioehto pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon. Ainakin ennen avioitumista koskevan ja suvun kautta tulevan omaisuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä. Miehen tytär odotti kieli pitkällä tasinkoa. Syytti mua laskelmoivaksi. No sitä mä olinkin, varakkaanpana osapuolena. Avioehtosopimus oli toisen täysin poissulkeva. Jäi likka näppejään nuolemaan.
Kuoliko sun mies?
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso kuolee ja on avioehto, niin siitä huolimatta pitää kummsnkin omaisuus ja velat ilmoittaa perukirjassa, toisin kuin aloituksessa puhutaan aloittajan serkun tapauksessa tehdyn.
Niin siinä juuri tehtiinkin. Siis leski sanoi, että hän vaan yksinkertaisesti ilmoitti oman omaisuutensa.
Ap
Pakko sellainen tehdä ja jos ero tulee niin kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.