Jos joku ei vastaa tekstariinne 2 viikossa, miten toimitte?

Olen tuota ennen jo ehtinyt soittaa, ja jos ei vastaa soittoon, käynyt katsomassa onko kunnossa.

Lähettääkö joku vielä tekstareita?

Elän omaa elämääni ottamatta mitenkään itseeni. Ottaa sitten yhteyttä joskus jos on ottaakseen tai olkoon ottamatta. 

Olisin jo seuraavana päivänä kysynyt, saiko tekstarin

Jos ei vastaa saman päivän aikana niin katson ettei arvosta yhteydenottoani ollenkaan ja reagoin sen mukaisesti eli laitan samaa paskaenergiaa takaisin jatkossa.

Riippuu asiasta. Jos sitä on odottanut kaksi viikkoa sen voi todennäköisesti unohtaa ja toinenkin senon unohtanut jo. Asia ei ole kummallekkaan tärkeä.

Lähetän viestejä hoitaakseni oman osuuteni enkä välitä mitä sitten tapahtuu. Näin olen toiminut jo 90-luvulta saakka kun sain ensimmäisen GSM puhelimen käyttööni.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vastaa saman päivän aikana niin katson ettei arvosta yhteydenottoani ollenkaan ja reagoin sen mukaisesti eli laitan samaa paskaenergiaa takaisin jatkossa.

Miks ensimmäinen tommonen kela eikä esim. huolestuminen? Ite kyl aikasemmin muutenkin alkaisin varmistelee et kaikki on hyvin.

M35

Jos tärkeä asia nion soitan tai laitan uuden viestin.Muuten annan olla.

En tiedä vielä, kaksi viikkoa ei ole tullut vielä täyteen. Odotellaan..

No, itselläni loppui koko ystävyys. 

Olin ollut useita vuosia ystävä erään miehen kanssa. Joka päivä soiteltiin ja viestiteltiin. Lainasin rahaa ja tuin henkisesti kun hänellä oli vaikeaa. 

Itse seurustelin, mutta vastasin kun hän soitti vaikka olin miesystävällä. 

Noh, sitten hän alkoi seurustella. Alkoi tulla viivettä vastaamiseen. Ymmärsin vielä. 

Sitten minulle hyvin läheinen ihminen kuoli ja olisin tarvinnut kuuntelevaa korvaa, ei vastannut mitään. Heti perään toinen lapsistani joutui teholle. Yritin soittaa ja laitoin viestiä. Ei vastannut. Sitten reilun vkon kuluttua tuli vaan viesti, "olit soittanut". Loukkaannuin. Laitoin viestin jossa kerroin olevani onnellinen hänen puolestaan, mutta että koin epäreiluksi, että minut heitettiin sivuun. Varsinkin kun velat oli hoitamatta ja, että koin 2 kriisiä ja olisin vain halunnut henkistä tukea hetkellisesti. Kuten minä autoin häntä kun hän oli työtön, yksinäinen, oli sairautta ja äitinsä sairasti Alzheimerin tautia. En haukkunut, sanoin vaan miltä tuntui ja että ikävöin ystävyyttämme. Eipä vastannut enää ikinä mitään. Että joo. Kyllä ystävyys on vastavuoroista ja jos viikkoon ei pysty reagoimaan mihinkään niin kyllä sen huomaa, että on toisen elämässä tärkeiden asioiden listassa, sijalla 468,heti tyyliin haravan jälkeen... 

Minulla on tuttu, joka laittaa kerran vuodessa hyvän joulun toivotuksen. Muuten ei pidä millään tavalla yhteyttä. Muutama vuosi sitten kysyin, että voinko soittaa hänelle ja se ei käynyt. Itse asiassa en edes tiedä, miksen ole vain pudottanut häntä pois puhelinluettelostani. Varmaan laiskuuden vuoksi?

Jäi asunto tarjous jättämättä kun välittäjä ei vastannut viesteihin yli kahteen viikkoon koska lähti ulkomaille viikoksi... 

Asunto edelleen myynnissä :D