Millaisista asioista laittaisit välit poikki omiin vanhempiisi tai isovanhempiisi?

vieraannuttaminen

Mikä tahansa lapselle tehty paha

Fyysinen, henkinen, hengellinen tai taloudellinen väkivalta. 

En ole 100% laittanut välejä poikki isääni, mutta käytännössä en tapaa häntä enkä mahdollista hänen ja lasteni tapaamisia. Syyt: hänellä on tapana sanoa toistuvasti ilkeitä asioita muille ja silloinkin kun ei ilkeile, puhuu loputtomasti, monologinomaisesti itsestään. Mitään vastavuoroisuutta ei ole. Niinpä olen todennut, että hän ei tarvitse juuri minua elämäänsä vaan jonkinlaisen tyhjän yleisön, joten voi hankkia sen mistä vaan. 

Ai juu, lisäksi hän saattaa spontaanisti puhjeta haukkumaan mielestään lihavia naisia. Minkä takia en halua, että tyttäreni (tai no poikanikaan) altistuu hänen seuralleen.

Minua on pahoinpidelty, haukuttu, jopa lastani ja appivanhempiani on haukuttu. Nyt kaikki tuleva perintö ollaan siirtämässä veljelle, eli jätetään puille paljaille. Vanhempi ei ymmärrä miksi en käy juhlapyhinä. Mietin mikä on hyväksi minulle. Kuinka voi unohtaa koko perheen ja siirtyä elämässä eteenpäin ja miten rakentaa lapselle kuitenkin kivoja lomia ja juhlapyhiä meidän kolmihenkisessä perheessä ilman isovanhempia. Tänään olen harmitellut ja syyttänyt itseäni, kun en ole uskaltanut tehdä aikanaan rikosilmoitusta kaikesta vanhemman taholta kokemastani väkivallasta, joka on ollut kovaa. Ja toisaaltaan miettinyt miksi toinen vanhempi on sallinut kaiken ja edelleen valitsee tukea tuota sairasta puolisoaan. 

Jos aiheuttaisi vaaraa, ottaisin etäisyyttä.

Pyrkisin silti aikaa myöten palauttamaan normaalit välit. Tai edes jonkinlaiset.

Lapselle vaarallinen tai epäkunnioittava käytös, eli jos kohtelee lasta huonosti tai eriarvoisesti

On jo syytä pysyä kaukana, mutta pakko olla joidenkin kanssa tekemisissä.

Päihderiippuvuus

Isovanhempani puhuu puolisostani aina lapsen kuullen hieman halventavasti. Esim. "isäsi pitää lusikkaa aina näin kädessä niinkuin olisi lähdössä lahtaamaan". Minulle saattaa sanoa, että "koko aikana kun Maija oli täällä, ei ole isin perään kysellyt". "Minä voisin soittaa sille sinun anopille ja vähän kysellä, että minkälainen kasvatus siellä on oikein ollut". Tällaisia kun kuuntelee päivät pitkät, niin lapsi varsinkin imee asenteet itseensä. Onko tuo tietynlaista vieraannuttamista?

Vierailija kirjoitti:

Minua on pahoinpidelty, haukuttu, jopa lastani ja appivanhempiani on haukuttu. Nyt kaikki tuleva perintö ollaan siirtämässä veljelle, eli jätetään puille paljaille. Vanhempi ei ymmärrä miksi en käy juhlapyhinä. Mietin mikä on hyväksi minulle. Kuinka voi unohtaa koko perheen ja siirtyä elämässä eteenpäin ja miten rakentaa lapselle kuitenkin kivoja lomia ja juhlapyhiä meidän kolmihenkisessä perheessä ilman isovanhempia. Tänään olen harmitellut ja syyttänyt itseäni, kun en ole uskaltanut tehdä aikanaan rikosilmoitusta kaikesta vanhemman taholta kokemastani väkivallasta, joka on ollut kovaa. Ja toisaaltaan miettinyt miksi toinen vanhempi on sallinut kaiken ja edelleen valitsee tukea tuota sairasta puolisoaan. 

Mielestäni on väärin, että lapseen kohdistuvat rikokset vanhentuvat niin nopeasti. Serijutuissa vanhenemisaika alkaa juoksemaan vasta siinä vaiheessa, kun lapsi täyttää 28 (ja siinäkin taisi olla niin, että vain törkeässä tekomuodossa) mutta kaikkea muuta saat tehdä lapselle ja vanhenemisaika juoksee viimeisestä tekopäivästä alkaen. Jos väkivallan tekijä ja hyväksikäyttäjä on oma vanhempi ja muu perhe tavalla tai toisella normalisoi kaiken, niin on hyvin epärealistista odottaa, että lapsi kykenisi heti 18-vuotta täytettyään tai kotoa pois muuttaessaan ymmärtämään, että on ollut rikoksen uhri ja tekijänä oma vanhempi. Ja ymmärtämisestä menee vielä aikaa siihen, että uskaltaa ylipäätänsä edes ajatuksen tasolla miettiä tutkintapyynnön tekoa poliisille.

Itseeni kohdistuvaa rikosta ei oltu edes määritelty rikoslaissa ennen vuotta 2008, vaikka on törkeä ihmisyyteen liittyvä rikos. Teot eivät olleet laillisia tekoaikana, mutta ne menivät lievempien rikosnimikkeiden alle, jotka ehtivät vanhenemaan jo kauan aikaa sitten. Vanhempi voi tehdä rikoksia lapsiaan kohtaan ja päästä niistä kuin koira veräjästä. Oikeus ei ymmärrä riittävän laajasti lähisuhdeväkivaltaa ja sitä, kuinka haavoittuvaisessa asemassa erityisesti lapset ovat. 

Lapsi sitten tykönään paikkailee vanhempansa aiheuttamia traumoja koko loppuelämänsä, omaan laskuun.

Hyväksikäyttö ja psykopaatin kaikki menelmät käytössä -> välit poikki heti kun aikuistuin.

Isäni tekemän hyväksikäytön hyväksyminen, puolestelu ja valehtelijaksi haukkuminen -> välit poikki molempiin isovanhempiin.

Näistä kolmesta enää isänäiti elossa ja ei ole hänelle edelleenkään mitään sanottavaa. On jo kuollut mulle.

en voi kuvitella moista. Olen kyllä kuullut että jotkut ovat sekopäitä-