vielä vähän niin on taju kankaalla

Ihanaa olla ilman lapsia.

Sain vihdoin otettua lääkärin määräämän annostuksen psyykelääkettä ja nyt on ihanan aivoton olo. Viimeinen kaks viikkoa ku meni bipon sekamuotoisessa jaksossa ja voimat alko oleen jo aika loppu. Kevyempi lääke autto vähän mutta ei vieny oireilua pois kokonaan.

Jos illalla ottas vielä isomman annoksen ku yleensä niin vois uni maistua hyvin. 12 tuntia nukkumattimailla ei haittaisi yhtään :D

Ihana viettää joulua näin.

t. bipopää

kun eivät tilanteesta kenenkään (sossu, psykiatri) mielestä kärsi kun sairauden suurin kärsijä olen itse. Nyt ovat turvallisesti isän kanssa sukuloimassa ja äiti jäi kotiin lepäämään.





Ap

Lääkkeillä molemmat hoidettavissa.

Mulla on ne molemmat.

Lapsiakin neljä, ihan hyvin on ne hoidettu.

Sairaus puhkesi vasta myöhemmin. Tai diagnosoitiin oikein. Muutama masennus oli ollut aiemmin, mutta ne oli menny ohi ilman lääkehoitoa.



Eikö se oikeasti ole hyvä asia, että kykenee hoitamaan päänsä niin että se sairaus rasittaa lähinnä sairastajaa itseään? Jossain vaiheessa on vain sitten pakko nollata, isä on lasten kanssa ja itse tasotan tuon aivokemian lääkkeillä.



Ap