Lue keskustelun säännöt.
13-tytöllä mahdollisesti Asperger. Apuja?
12.01.2012 |
Eli tytöllä VOI olla Asperger. En ole vielä varma, mutta ainakin aika samankaltaisia "oireita" on, kuin Asperger-teineillä:
- Puhuu suht kovalla äänellä välillä
- Ei ole juurikaan kavereita
- Pitää pitkiä monologeja mielenkiinnonkohteista
- Oppi pienenä lapsena todella aikaisin lukemaan ja sellaista. Oli tosi lahjakas. Joulutodistuksen ka oli 8.5 eli aika hyvä, koska meni englanninkieliseen kouluun.
- Ahdistaa suuret ihmisjoukot
- Tykkää kauhuelokuvista. Järjestelee niitä ja tekee esitelmiä yms.
- Syömishäiriö on ollut
- Välttää silmäkontaktia
- Aivan erilainen ja eristäytynyt muista. Ei seurustele ja on hiljainen.
- Noudattaa tiettyjä rutiineja ja hermostuu, jos niitä joutuu jättämään väliin
- On välillä hyvin masentunut ja ahdistunut
Asperger-testi antoi 142 pistettä. Kannattaisiko mennä diagnooseihin? Haluan vain tytön parasta tässä :)
Kommentit (27)
vaikkei aspergeria olisikaan (kuullostaa tutulta kyllä, as- tytön äitinä). Jo sosiaalisten ongelmien ja eristäytymisen takia hakisin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juu, kannattaa,t. asperger-lapsen vanhempi.
Vaikka lievältähän tuo tapaus kuulostaa silti.
Millainen on "vaikeatasoinen" Asperger?
Onko rankkaa lapselle/muille? T. kiinnostunut
Esim. miehelläni ja pojallani on paljon asperger-piirteitä, mutta kun vertaan heitä oppilaisiini, joilla on diagnosoitu asperger, niin ovat silti aivan eri maailmasta. Hälyttävimpiä merkkejä ovat mielestäni seuraavat:
- kyvyttömyys ymmärtää sosiaalisia viestejä ja "piilomerkityksiä", siis ovat todella sosiaalisesti hölmöjä (en tarkoita tätä pahalla)
- paneutuminen asioihin sellaisella pikkutarkkuudella ja innolla, että ei kerta kaikkiaan pysty irtautumaan tai ymmärtämään, että jokin muu voisi sillä hetkellä olla tärkeämpää
- osalla oppilaistani lisäksi holtittomat raivokohtaukset, kun muut eivät ymmärrä heidän maailmaansa
Asia kannattaa toki tutkituttaa, mutta lievemmässä tapauksessa voi olla kyse myös aspergermaisista luonteenpiirteistä, ei sairaudesta.
ja kokee olevansa onnellinen niin tytön sysääminen psykiatrien ym. luo voi olla todella traumaattista tytölle. Tyttö voi kokea että hän ei kelpaa sellaisena kuin on ja että hänestä hakemalla haetaan vikoja jne. Ei kaikkien tarvitse olla hirvittävän sosiaalisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään diagnoosia ei kannata hankkia diagnoosin vuoksi. Voi vaikeuttaa myöhemmin esim. työpaikan saantia ja vaikuttaa mm. siihen saako vakuutuksia tai minkälaista kohtelua saa terveyskeskuksessa.
Onko tytölläsi todellisia tuentarpeita, joihin ei saa apua ilman diagnoosia? Esim. Kykeneekö ikätasoisesti selviytymään päivittäisistä asioista? Pärjääkö tavallisessa koululuokassa?
Älä hanki lapselle diagnoosia, jos elämä sujuu ilman sitä! Jos lapsi itse ei kärsi oireistaan eivätkä ne aiheuta vaikeuksia päivittäisessä elämässä itselle tai toisille, annan asian olla.
Omalla lapsellani on as-epäily. Meillä ollut tuen tarvetta päivähoidossa (erityisryhmä), ja koulussakin tarvitsee pienemmän ryhmän (8 lasta). Koulumatkoista ei selviydy itsenäisesti, taksi vie ja tuo, luovutetaan aikuiselta aikuiselle, ei voi jättää yksin pihaan.
vain esittää. Sitä se teini-ikä teettää. Syntinen kun on lapsesi. Ei tuo edes pidä paikkaansa. Älä ole huolissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli luonteenpiirteille. Aika moni assi saattaisi vetää herneen syystäkin nenäänsä tuosta "sairaudestasi".
Esim. miehelläni ja pojallani on paljon asperger-piirteitä, mutta kun vertaan heitä oppilaisiini, joilla on diagnosoitu asperger, niin ovat silti aivan eri maailmasta. Hälyttävimpiä merkkejä ovat mielestäni seuraavat:
- kyvyttömyys ymmärtää sosiaalisia viestejä ja "piilomerkityksiä", siis ovat todella sosiaalisesti hölmöjä (en tarkoita tätä pahalla)
- paneutuminen asioihin sellaisella pikkutarkkuudella ja innolla, että ei kerta kaikkiaan pysty irtautumaan tai ymmärtämään, että jokin muu voisi sillä hetkellä olla tärkeämpää
- osalla oppilaistani lisäksi holtittomat raivokohtaukset, kun muut eivät ymmärrä heidän maailmaansaAsia kannattaa toki tutkituttaa, mutta lievemmässä tapauksessa voi olla kyse myös aspergermaisista luonteenpiirteistä, ei sairaudesta.
Hoidettiinko häntä lasten psyk. puolella? On jutellut psykologien a psykiatrin kanssa? Eivätkö he maininneet mitään lapsen mahd. erityisyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli luonteenpiirteille. Aika moni assi saattaisi vetää herneen syystäkin nenäänsä tuosta "sairaudestasi".
Esim. miehelläni ja pojallani on paljon asperger-piirteitä, mutta kun vertaan heitä oppilaisiini, joilla on diagnosoitu asperger, niin ovat silti aivan eri maailmasta. Hälyttävimpiä merkkejä ovat mielestäni seuraavat:
- kyvyttömyys ymmärtää sosiaalisia viestejä ja "piilomerkityksiä", siis ovat todella sosiaalisesti hölmöjä (en tarkoita tätä pahalla)
- paneutuminen asioihin sellaisella pikkutarkkuudella ja innolla, että ei kerta kaikkiaan pysty irtautumaan tai ymmärtämään, että jokin muu voisi sillä hetkellä olla tärkeämpää
- osalla oppilaistani lisäksi holtittomat raivokohtaukset, kun muut eivät ymmärrä heidän maailmaansaAsia kannattaa toki tutkituttaa, mutta lievemmässä tapauksessa voi olla kyse myös aspergermaisista luonteenpiirteistä, ei sairaudesta.
Oletko itse as, kun noin vedit herneen nenääsi? Minä olen kuvitellut, että diagnoosi tehdään sairaudesta? Opinpahan taas, ettei täällä kantsi yrittää auttaa, kun tulee vaan paskaa niskaan.
Asperger on Wikipedian mukaan "autismin kirjoon luettava neuropsykologisten piirteiden mukaan määrittyvä yksilönkehityksellinen neurologinen poikkeavuus, joka on tyypillisesti geneettisesti määräytyvää erilaisuutta."
Sairaus se ei ole. Se on neurologinen ominaisuus samalla tavalla kuin muutkin luonteenpiirteet. Käyttäytyminen on toki normittavasta standardista poikkeavaa, mutta sairaudesta ei todellakaan ole kyse.
Käytös saattaa toki olla välillä niin keskivertotallaajasta poikkeavaa, että kohdennetusta erityisavusta voi olla hyötyä.
eli luonteenpiirteille. Aika moni assi saattaisi vetää herneen syystäkin nenäänsä tuosta "sairaudestasi".
Esim. miehelläni ja pojallani on paljon asperger-piirteitä, mutta kun vertaan heitä oppilaisiini, joilla on diagnosoitu asperger, niin ovat silti aivan eri maailmasta. Hälyttävimpiä merkkejä ovat mielestäni seuraavat:
- kyvyttömyys ymmärtää sosiaalisia viestejä ja "piilomerkityksiä", siis ovat todella sosiaalisesti hölmöjä (en tarkoita tätä pahalla)
- paneutuminen asioihin sellaisella pikkutarkkuudella ja innolla, että ei kerta kaikkiaan pysty irtautumaan tai ymmärtämään, että jokin muu voisi sillä hetkellä olla tärkeämpää
- osalla oppilaistani lisäksi holtittomat raivokohtaukset, kun muut eivät ymmärrä heidän maailmaansaAsia kannattaa toki tutkituttaa, mutta lievemmässä tapauksessa voi olla kyse myös aspergermaisista luonteenpiirteistä, ei sairaudesta.
No voi anteeksi, kun loukkasin sinua noin pahasti. Oletko itse as, kun noin vedit herneen nenääsi? Minä olen kuvitellut, että diagnoosi tehdään sairaudesta? Opinpahan taas, ettei täällä kantsi yrittää auttaa, kun tulee vaan paskaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika moni assi saattaisi vetää herneen syystäkin nenäänsä tuosta "sairaudestasi"."
Moni todellinen asperger vähät välittäisi tuon kuulleessaan. On meinaan monenlaista aspergeria. Niitä, joilla on perhe ja työ, eikä ympäristö huomaa mitään. Diagnoosi on haettu yksityiseltä tai kunnalta pitkän jankkaamisen jälkeen.
Sitten on niitä, joilla ei ole omaa perhettä ja työpaikkakin on tuettu. Lapsesta pitäen ollut paljon tukea (erilaisia terapioita mm, sosiaalisten taitojen opetusta ammattilaisten avulla). Päiväkodissa on oltu erityisryhmässä ja samoin koulussa jne...
Asperger ei muuten ymmärtäisi termiä "vetää herneet".
sen kansainvälineisiin vastineisiin, huomaat kyllä hyvin nopeasti miten herkkiä aspergerit ovat saitausluokittelulle.
Kyse on kuitenkin määritelmällisesti toimintakykyisestä autismista, ja nämä ihmiset itse - joihin siis poikanikin kuuluu - käyvät omasta asiastaan melko militantisti ja ansaitusti samankaltaista sotaa kuin mikä tahansa muu ylenkatsottu ihmisryhmä aikanaan. Täysin ymmärrettävästi myös.
Diagnoosikriteeristöt ovat hyvin negatiivisesti kirjoitettuja, ja ihmiset lukevat niitä kuin piru raamattua.
Tunnen useita aspergereja, jotka ymmärtäisivät mitä mainioimmin "vetää herneen nenään". Sinulla tuntuu olevan se käsitys, että asperger-diagnoosin saanut ei opi mitään elämänsä aikana.
Yllätys, yllätys: oppii, ihan samalla tavoin kuin muutkin ihmiset.
Tunnen esimerkiksi myös erittäin huumorintajuisia aspergereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyse on kuitenkin määritelmällisesti toimintakykyisestä autismista, ja nämä ihmiset itse - joihin siis poikanikin kuuluu - käyvät omasta asiastaan melko militantisti ja ansaitusti samankaltaista sotaa kuin mikä tahansa muu ylenkatsottu ihmisryhmä aikanaan. Täysin ymmärrettävästi myös."
Joo, as-palsta onkin mielenkiintoinen... Omalla lapsellani on as. Ja nyt ymmärrän, mitä as todella on. Itse olen aikoinaan käynyt as-tutkimuksissa. Lääkäri käännytti ovelta perusteella "on parisuhde". Tuen tarvetta itsellä ollut jo päiväkoti-ikäisestä. Omalla lapsella samoin. Itselläni on luultavasti as, mutta niin lievänä, ettei kannata diagnosoida. Ja ei kiinnosta kampanjoida, ei minua eikä lasta. Kiinnostuksen kohteet on ihan muualla. Kyseessä on kuitenkin tautiluokitus, josta as-löytyy. No, eihän kehitysvammakaan mikään sairaus ole, vaikka tautiluokituksessa on. Itse miellän as:n vammaksi, niin omalla (ei diagnoosia) kuin lapsen kohdalla. Hankaloittaa elämää, asettaa rajoitteita.
Kyseessä on OMINAISUUS, hieman samaan tapaan kuin jollakin on nopeat hoksottimet, ja jollakin toisella vaikkapa suuret jalat.
Silloin kun ominaisuus estää normaalia elämää, siihen voi ja tulee saada tukea tietysti.
Aspalsta on mitä mainioin lähde siihen mitä as-ihmiset itse ajattelevat.
Jos tähän ominaisuuten täytyy kuitenkin hakea diagnoosi ja se haittaa jokapäiväistä elämää, niin miksi on niin tärkeää, että puhutaan ominaisuudesta eikä sairaudesta. Aika monta muutakin poikkeavuutta kuitenkin luokitellaan sairaudeksi, tai käytetään englannin kielen sanaa syndrome, syndrooma, joka on kai suomeksi oireyhtymä. Meidän jokapäiväisessä kielessämme moni kuitenkin puhuu sairaudesta, eikä oireyhtymästä. Kyllä minä ainakin puhun Aspergistä sairautena. Onhan näitä esimerkkejä, moni ihminen sotkee sanat flunssa ja influenssa. Tai että siivojaa ei voi kutsua siivoojaksi vaan pitäisi puhua siistijästä.
On nimittäin erotettava psyykkiset SAIRAUDET ja ominaisuudet. Lainaus autismiliiton sivuilta;
"Aspergerin oireyhtymässä on kyse tietyistä piirteistä koostuvasta käyttäytymiskuvasta, joka on monimuotoinen ja omaleimainen.
AS-henkilöt
ymmärtävät asioiden merkityksiä eri lailla
mieltävät ympäristöään eri lailla
Käyttäytymisessä havaittavia piirteitä ovat
vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa
paneutuminen erityisiin mielenkiinnon kohteisiin
vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan
poikkeavat reaktiot aistiärsykkeisiin.
Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen sairaus eikä kasvatuksen tulosta."
LT Taina Nieminen-von Wendtin toteaa väitöskirjassaan, että oppimisvaikeuksista kärsivät ovat usein hyvinkin lahjakkaita. Silti Aspergerin oireyhtymä johtaa helposti syrjäytymiseen. Ote väitöskirjan tiivistelmästä sivulta
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/0/680075d3c0572d6dc…
"Voidaan kysyä, onko Aspergerin oireyhtymä sairaus tai oireyhtymä sanan varsinaisessa mielessä. On ehkä parempi puhua persoonallisuustyypistä", Nieminen-von Wendt sanoo.
Asperger ei muuten ymmärtäisi termiä "vetää herneet".
Minä ainakin ymmärrän, vaikka olen aspergeria vakavammin autistinen.
t. asperger-lapsen vanhempi.
Vaikka lievältähän tuo tapaus kuulostaa silti.