Lapseni isä on mukava, mutta tuuliviiri taiteilija. Miten tukea tapaamisia?

Haluaisin todella tukea isän ja pojan suhdetta, mutta se on tosi vaikeaa koska meillä on aivan erilaiset rytmit. Hän nukkuu päivät ja kirjoittaa yöt. Jos sovimme että hän tulee päivällä, niin hän soittaa illalla vähän ennen lapsen nukkumaanmenoa josko voisi tulla käymään. No ei enää sitten, kun kaksivuotias on jo ihan väsynyt.



Ihan turha sopia tapaamisia virallisesti, koska ei isä pysty niitä pitämään. Joskus olen vain tehnyt niin että olen valvottanut lasta pidempään, että saa leikkiä isän kanssa. Isän luokse lapsi ei voi mennä, koska asunto on niin sotkuinen ettei siellä voi kävellä kompastelematta. Mies ei siivoa, vaan joskus joku naispuoleinen kaveri käy siivoamassa pahimpia pois. Lapsi on kuitenkin ihan hulluna isäänsä, ja isäkin lapseensa. Hän ei vain ole kuin muut..



Valitettavasti en voi antaa heidän mennä kovinkaan kauaksi ilman mun valvovaa silmää, koska isä on todella ajatuksissaan eikä huomaa ympärillä tapahtuvia asioita, kuten tiellä kiitäviä autoja, vaan saattaa kävellä tien yli sivuilleen katsomatta. Hän ei myöskään osaa esim. vaihtaa vaippaa tai pukea lasta, vaikka olen yrittänyt näyttää sata kertaa ja kannustanut vieressä. Lapsen kanssa olo rajoittuu siihen että lapsi ja isä leikkivät keskenään meillä tai pihalla. Mies pyytää mut aina seuraksi, koska ei itsekään luota itseensä. Hän on kyllä tietoinen haahuilustaan, jossa lapsi tosiaan on vaarassa.



Suoraan sanottuna mua myös rasittaa, että mies tulee aina meille, koska hän ei lähde ajoissa ja rupeaa kyselemään voiko jäädä yöksi. Olen joskus tähän lapsen takia myöntynyt, jos on tullut taas tavalliseen tapaansa käymään juuri ennen nukkumaanmenoa. Yöllä mies kuitenkin hiiviskelee täällä levottomana, ramppaa jääkaapilla ja näpyttää läppäriään kuumeisesti. Seuraavana aamuna ei herää lapsen kanssa leikkimään, vaan nukkuu taju kankaalla sinne iltapäivään asti.



Hyviä ideoita kellään...