Lue keskustelun säännöt.
Suhde vuoroviikkovanhemman kanssa, itsellä ei lapsia
17.07.2026 |
Tästä varmaan sataa arvostelua niskaan, mutta kaipaisin näkemyksiä ja kokemuksia. Olen lapseton hieman alle nainen ja parisuhteessa miehen kanssa jolla on 2 teini-ikäistä lasta. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta.
Haaste on se, että tunnen usein olevani se, joka tekee kaikki kompromissit. Lapset tulevat ensin, ymmärrän sen. En ole kertaakaan pyytänyt, että mies lapsiviikolla priorisoisi meidän yhteisen ajan tai meidän tapaamiset. Minulle sopisi vaikka se, että sovitaan reilusti että lapsiviikolla ei tarvitse tavata ollenkaan. Tällöin myös itse tietäisin, että voin suunnitella omaa tekemistäni vapaasti ja tavata muita ihmisiä jne.
Mutta koska miehellä kokonaiskuormitus tuntuu olevan niin suuri, niin tunnen että hän odottaa kaiken muun hoidettuaan meidän ajalta "kevyttä ja palauttavaa olemista", eikä jaksa suunnitella tai panostaa yhteiseen aikaan muutoin kun tulemalla paikalle. Suunnittelu tarkoittaa myös sitä, että hän ei halua sopia tapaamisia etukäteen, vaan homma toimii aina "nähdään huomenna" tai "mitäs teet tänään" tyyppisesti. Aivan kuin olisin parikymppinen ja tapailisin, enkä aikuisessa parisuhteessa.
En odota mitään prinsessakohtelua tai hienoja illallisia, mutta pieni huomiointi edes joskus saisi minut tuntemaan oloni arvostetuksi. Lapsettomilla viikoillakin näkeminen jää aina sen jälkeen, kun kaikki muu (kaupat, siivous, harrastukset) on hoidettu ja hänelle on usein esim tärkeämpää saada harrastusta tehtyä omalla tasollaan ja vauhdillaan, kuin tehdä se yhdessä (meillä on sama laji) .
En tietenkään voi ymmärtää millaista on olla vuoroviikkovanhempi, mutta olen pyrkinyt tekemään kompromisseja, että suhde toimisi. Olen jäänyt paikkakunnalle vaikka työtilanne on vaikea, pyrin huomioimaan lapset ja luomaan suhdetta heihin, järjestän meille sitä "kivaa ja kevyttä" aikaa, olen sopeutunut hänen vuoroviikkorytmiinsä jne. Mutta tuntuu että kannattelen suhdetta yksin samalla kun omat toiveeni ja tarpeeni ovat viimeisenä listalla. Minulle ei ole niinkään tärkeää yhteisen ajan määrä, vaan tunne siitä, että tulen huomioiduksi ja myös toinen panostaa suhteeseen. Minusta on alkanut tuntua, että kenties hänellä vain ei ole resurssia vakavampaan suhteeseen, eikä hän itsekään oikein ymmärrä sitä.
Voisiko joku vuoroviikkovanhempi kommentoida omasta näkökulmastaan?
Kommentit (18)
Onpa epäkiitollinen tilanne. Mielestäni ansaitset parempaa. Harkitse tarkkaan onko suhde todella väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vuoroviikkovanhemmuudesta kiinni vaan tyypistä. Oletko sinä kertonut nämä ajatuksesi miehelle itselleen?
Vierailija kirjoitti:
itse olet suhteesi valinnut
Tää nyt on ihan turha kommentti. Ihan kuin ap:lla olisi pöydällä suhteita, joista lällätilää, on nyt vaan valinnut huonon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vuoroviikkovanhemmuudesta kiinni vaan tyypistä. Oletko sinä kertonut nämä ajatuksesi miehelle itselleen?
Olen kertonut. Hän on kertonut, että en ole viimeisenä prioriteettilistalla vaikka se sille näyttää ulospäin. Mutta eipä se suhdetta tai minua kannattele, jos hän ajatuksissaan panostaa, mutta ei käytännössä.
Hän tuntuu myös ajattelevan, että erillään asuminen ja vuoroviikkovanhemmuus ovat ne seikat jotka tässä aiheuttavat suurimman osan haasteita. Yhteenmuutto ratkaisisi hännen mielestään asioita paljon. Oudointa on, että hän itsekin on tyytymätön "tapailuun" ja toivoo enemmän, mutta konkreettisia ehdotuksia ei häneltä tule. Tiedän että hän on todella stressaantunut ja kuormittunut myös töistä, mutta en tiedä minkä aikaa voin vain ymmärtää toisen tilannetta kun pitäisi myös ymmärtää ja kuunnella itseäni :)
Itse näen tämän koko tilanteen hyvin eri tavalla enkä missään tapauksessa usko että yhteenmuutto ratkaisisi mitään, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tilanne muuttuu sellaiseksi että olisitte molemmat tyytyväisiä. Jos asiasta on puhuttu ja sinä jo teet kompromisseja niin ei se tuosta muuttu. Mieti elämääsi ja millaista elämää haluat? Olisiko aika muuttaa työn perässä muualle? Uudet kuviot jne.
Mieti mitä mies tekee suhteen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko tämä nyt jotenkin yllätyksenä? Puun takaa? Kun toisella on lapset ja sinulla ei. Niin arjen resurssia on vähän eri tavalla käytössä. Kelaa siihen kohtaan takaisin kun valittavana on mies jolla lapsia ja mies jolla ei ole. Hyvää kesää kuitenkin.
Älä jää tuohon roikkumaan kovin pitkäksi aikaa enää
Ei mitään järkeä. Miksi et ottaisi lapsetonta miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5 vuotta siis olette olleet yhdessä. Kai tähän mennessä jo tiedät toimiiko suhde vai ei. Onko sääntöä,vääntöä,kompromisseja vai onko päässä ollut ajatusta, et ei tästä tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vuoroviikkovanhemmuudesta kiinni vaan tyypistä. Oletko sinä kertonut nämä ajatuksesi miehelle itselleen?
Ajattelen myös näin et vanhemmuus ei ole este suhteelle.
Teidän olisi tarpeen jutella asiat niin että tulette ymmärretyksi molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1,5 vuotta siis olette olleet yhdessä. Kai tähän mennessä jo tiedät toimiiko suhde vai ei. Onko sääntöä,vääntöä,kompromisseja vai onko päässä ollut ajatusta, et ei tästä tule mitään.
Uusperhekuvioissa käsittääkseni aika tyypillistä, että homma ei ole pelkkää iloa ja onnea, vaan vaatii työtä ja välillä on vääntöä ja säätöä.
Ihan kuin mikä tahansa suhde. En oikein usko, että mikään parisuhde toimii, jos sen hylkää vain sillä perusteella että on säätöä, vääntöä ja kompromisseja.
-ap
Olemme olleet 5.5v yhdessä miehen kanssa, minulla on kaksi ala-asteikäistä lasta vuoroviikoin. Täyden työviikon lisäksi opiskelen ammattikorkeassa, ja minä tein tietoisesti rajanvedon, että lapsellisilla viikoilla ei nähdä.
Asuimme noin vuoden verran yhdessä pari vuotta sitten, mutta siinä palapelissä oli jo aivan liikaa paloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä kyllä tuollaista itse katselisi. Olet miehelle kivaa palauttavaa tekemistä, sama kuin harrastus, mutta vasta harrastuksen jälkeen jos aikaa jää. Sun elämä ja tunteet on toissijaisia.
Vierailija kirjoitti:
itse olet suhteesi valinnut
Ja nyt voi myös valita toisin.
Joskus oli tuollainen mies, tosin ilman lapsia. Ei halunnut suunnitella eikä panostaa mitään, mutta tuli innokkaasti paikalle kaikkeen mitä minä tein. Ei halunnut sopia mitään mutta odotti että minä muutan suunnitelmani lennosta kun hän haluaakin nähdä. Tyyliin ei ei ollut mitään juhannussuunnitelmia ja sitten yhtäkkiä olisikin pitänyt viettää juhannusta yhdessä kun se yllättäen sopikin. Puhui että nyt taas jaksaa töissä kun on oltu yhdessä. Juu, kävi selväksi että etsi elämäänsä kivaa tekemistä ilman sitoumuksia ja kuvioissa taisi olla muitakin. En katsellut pidempään. Kannattaako sinunkaan?
Sen ukon kannattaa ehkä luopua vuoroviikkovanhemmuudesta jos mahdollista.. Lapsillekin vuoroviikkoinen eestaas-liike on raskasta.
niin siis olen hieman alle 40v
ap