Lue keskustelun säännöt.
Onko iso ikäero hyväksi, kun omat vanhemmat ovat ikääntyneitä? Jaksaa paremmin itse hoitaa heidän asioitaan
16.07.2026 |
Ennen vanhaa lapsen ja vanhemman ikäero oli vain noin 20 vuotta.
Ei myöskään eletty niin vanhaksi.
Mielestäni nyt on vain hyvä, että jos ikäero onkin mahdollisimman iso ihan jaksamisen kannalta.
Millaisia ikäeroja teillä on vanhempiinne, jotka ovat nyt vaikkapa ikävälillä 75 - 95 vuotta?
Kommentit (8)
Jaksaa ja jaksaa. Minulla on sikinsokin 3 vuorotyötä sotella, et jos auttaa pitäs, siihen pitää löytää rako. Iltavuorosta aamuvuoroon ei ehdi ja on omiakin asioita ja perhettä yövuorojen välissä. Ja voihan tuota välimatkaakin olla vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se hyvä puoli isossa ikäerossa on, että todennäköisyys joutua hautamaan oma lapsi laskee. Mun isomummo sai 6 lasta 19-30 vuotiaana. Eli 97 vuotiaaksi ja joutui hautamaan puolet lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään voi hyvin tehdä lapset n. 40 v, koska eletään niin pitkään. Säälittää noi 20 vuotiaana tehdyt, kun vanhemmat ja lapset keikkuvat sitten haudan partaalla lähes samaan aikaan esim. 70 ja 90.
Anoppini synnytti lapsia vuosina 1945, 1947, 1948, 1950, 1955, 1961 ja 1965. Eikä kukaan heistä hoitanut häntä kun hän oli vanha ja sairas. Lääkäripoika hommasi kalliiseen yksityiseen hoivakotiin ja sinne anoppi kuoli.
”Ennen vanhaa lapsen ja vanhemman ikäero oli vain noin 20 vuotta.”
Siis yhdenkö lapsen ne ennen vanhaan vain sai?
Ei tietenkään, vaan vanhempien ja lapsien välinen ikäero oli jotain noin 20-45-vuoden väliltä, riippuen siitä oliko lapsi vanhemmasta vai nuoremmasta päästä perhettä.
Ja tunnen mä sellaisiakin vanhempia ihmisiä, jotka syntyivät aikoinaan 40+ pariskunnan ainokaisiksi. Aina on ollut myös myöhemmin naimisiin meneviä ihmisiä, ja näille kerkesi syntyä joskus vain yksi lapsi.
Nykyään perheet on pieniä ja vanhempien ja lasten välinen ikäero suuri, joka aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Isovanhemmat ei jaksa oikein auttaa niin paljoa, ja pikkulasten vanhemmilla on samaan aikaan niskassaan vanhenevien vanhempien asiat, omat työurat ja ne pienet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Se hyvä puoli isossa ikäerossa on, että todennäköisyys joutua hautamaan oma lapsi laskee. Mun isomummo sai 6 lasta 19-30 vuotiaana. Eli 97 vuotiaaksi ja joutui hautamaan puolet lapsistaan.
Todennäköisyys on aina olemassa. Minä sain kaksi lasta kolmekymppisenä ja hautasin heistä toisen kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään voi hyvin tehdä lapset n. 40 v, koska eletään niin pitkään. Säälittää noi 20 vuotiaana tehdyt, kun vanhemmat ja lapset keikkuvat sitten haudan partaalla lähes samaan aikaan esim. 70 ja 90.
Minä ja mun lapsi.
Meidän suvussa ei ole huonokuntoisia vanhuksia eikä ketään joka olisi joutunut hoivakotiin. Suvun vanhin yli 100-vuotiaskin elää edelleen täysin itsenäisesti kotonaan, kävelee kauppaan jne.
70-vuotiaana haudan partaalla keikkuminen on hassu ajatus, ellei sitten satu tulemaan syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Se hyvä puoli isossa ikäerossa on, että todennäköisyys joutua hautamaan oma lapsi laskee. Mun isomummo sai 6 lasta 19-30 vuotiaana. Eli 97 vuotiaaksi ja joutui hautamaan puolet lapsistaan.
Todennäköisyys joutua jo nuoresta iästä alkaen elämään ilman vanhempia on suuri (luonnollisista syistä) niissä suurissa ikäeroissa, mutta lastenhan kannalta asiaa harvoin osataan ajatella. On varmasti vaikea asettua lapsen asemaan ilman omaa kokemusta vastaavasta ikäerosta vanhempiin?
Nykyään voi hyvin tehdä lapset n. 40 v, koska eletään niin pitkään. Säälittää noi 20 vuotiaana tehdyt, kun vanhemmat ja lapset keikkuvat sitten haudan partaalla lähes samaan aikaan esim. 70 ja 90.