Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hyvät Kasvattajat-3v:ni on ihan mahdoton,oireileeko hän vai..??

Vierailija
04.01.2012 |

Kerronpa ihan konkreettisen esimerkin. Puin vauvan ja 3-vuotiaan ja mentiin ulos.



Ajattelin että tehdään lumiukko. 3v rupesi mesoamaan, että "ei tehdä lumiukkoa, ei". Sanoin, että minä haluan tehdä pienen lumiukon pihallemme, lapsi voi vaikka leikkiä autoilla ym. mitä nyt pihassa oli. Alkoi huutaa "ei" ja potki tekemääni lumipalloa.



Varoitin, että jos ei käyttäydy kunnolla, niin mennään kohta sisälle.



No, vähän aikaa lapsen huomio oli leluissaan ja rupesin tekemään kynttilää varten sellaista "lumilyhtyä" lumipalloista. Melkein heti tuo lapsi tuli ja alkoi taas "älä tee tuollaisia". Varoitin, että jos vielä rikkoo niin mennään sisälle. Niinpä lapsi sitten potki tekemäni linnan rikki.



Hermostuin ihan täysin, nappasin 3v:n syliin ja mentiin sisälle. Tästäkin 3v raivosi jonkun aikaa, että ei halua sisälle.



Muutama päivä sitten annoin lapsen ajaa pihalla polkuautolla. Annoin selvät säännöt, että pihalla saa ajaa, tielle ei mennä. Siitä huolimatta lapsi ei halunnut nauttia ajelusta pihalla vaan alkoi vängätä ja riehua että haluaa lähteä pihasta jne..



Tällaista tämä on koko ajan :( . Mistä ihmeestä tämä johtuu? Mitä tällaisissa tilanteissa voi tehdä? Olen täysin epäonnistunut kasvattajana :(

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on tosi vahvatahtoinen (mutta erittäin herkkä) 3-vuotias tyttö. Juuri mikään asia ei mene pelkästään sanomalla perille vaan katsoo aina sen viimeisen kortin, eli jos pyydetään tekemään jotain ei tee ennen kuin kädestä pitäen talutetaan tekemään ja vierestä katotaan että tapahtuu. Jos pyydetään tulemaan luo niin taatusti juoksee karkuun eli tekee kaiken just päin vastoin kun pyydetään.



Jos tekee jotain mistä seuraa jäähyä jatkaa tosiaan niin kauan että sinne jäähylle joutuu, pelkkä varoitus ei riitä.



Saa hirveitä raivareita ja pinna on lyhyt. Varsinkin pukemistilanteet ovat melkoista huutoa. Jos jokin ei onnistu heti seuraa hirveä itkupotkuraivari ja tavarat lentelee...



Kova tarve testata kaiken maailman tilanteissa, esim. kaupassa huutaa kassalle mentäessä "me ei makseta!" tai "nuo toiset ihmiset ei saa olla täällä!"



Kuljuaa tahallaan ja pistää hösseliksi varsinkin julkisilla paikoilla, selvästi kokeilee pitääkö rajat sielläkin.



Sotkee ja leikkii ruualla ihan uhmallaan koska tietää sen olevan ehdottomasti kiellettyä. Ei paljon paina vaikka ruuat otetaan pois ja ruokapöydästä tulee lähtö kun alkaa porsastelemaan. Sanoo vain että haluaa elää kuin siat:D



Asutaan hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Voitte vain arvata sen venkoilun portaiden nousemisen kanssa!



Näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka.









Vierailija
2/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta kasvatusotteesi on ihan mallillaan. Lohdutukseksi voin kertoa, että meidän raivokas uhmaikäisemme on nykyään ihan kesy 5-vuotias. :-) Jatka vain samaan malliin. Turhat kiukuttelut jätät kokonaan huomioimatta, ja jos tekee tuhmuuksia tahallaan, niin kainaloon ja tilanteesta pois. Hyvä siitä pojasta tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Hyvät Kasvattajat-3v:ni on ihan mahdoton,oireileeko hän vai..??"



Opettele kirjoittamaan.

Vierailija
4/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

3- vuotiaan uhma tulee esiin juuri näin. Silloin kun sitä vähiten odottaa. Ja jos perheessä on vielä vauvakin niin mustasukkaisuuspuuskatkin on ihan normaaleja.

Tsemppiä vaan. Kyllä ne aikanaan loppuu.

Vierailija
5/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

aivan normaali uhmaikäinen kolme vuotias :D



Pitkää pinnaa, pidä kiinni säännöistä, älä anna periksi.



Itselläni samanlainen, meillä hyvin voimakas uhmaikä tytöllä verrattuna veljeensä :D



Meillä uhma alkoi 1.5 vuotiaana. Nyt tyttö 3.5 vuotias. Välillä on mennyt jopa viikko ilman kiukkuja :D nyt on selkeästi alkanut helpottamaan ja paljon vähemmän kiukkuja. No sitä seuraavaa uhmaikää odotellessa :D Kyllä se helpottaa sit viim. edes vähän kun muuttaa pois kotoa joskus parikymppisenä :D

Vierailija
6/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan normaalilta kuulostaa. Varsinkin, jos sulla on poika, niin pojat vaan on sellaisia, että jokaisella kepillä pitää huitoa, jokainen lumipaakku joko rikkoa tai heittää jne. Ei sillä ole kasvattamisen kanssa mitään tekemistä. :) Varsinkin tommonen askartelutyyppinen pikkutarkka näperetly, kuten lumilyhdyn teko, on monien pienien poikien silmissä mahdollisimman tylsää (ei tietenkään kaikista).



Jos sulla on vielä siinä vauvakin, niin toi menee osaltaan mustasukkaisuuden piikkiin. Kaikki huomio äidiltä on parempi kuin ei huomiota ollenkaan, koska lapsella on niin kova kriisi vauvan vuoksi.



Mulla on myös kolmevuotias poika ja vauva. En mä ole mitenkään alkanut rankaista sisälle menolla tai muulla. Aloitan ulkoilut sillä, että lapsi saa oikein kunnolla fyysistä rasitusta. Sit vasta ulkoilun loppupäässä on enemmän tuollaista olemista ja varsinaista "leikkimistä". Se toimii meillä, muttei varmaan kaikilla. Joskus meilläkin on käynyt niin, että lapsi on yrittänyt rikkoa minun tekemäni lumilyhdyn. Sanon vaan noissa tilanteissa niin tylysti että ei, että se homma loppuu. Ei mulla kestäisi hermo lähteä tekemään tuosta mitään kasvatuksellista tilannetta rangaistuksineen ja jälkipuinteineen, joten ihailen että sä olet viitsinyt tehdä tuon kaiken. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ota ap siihen pihalle lapsen kaveriksi joku toinenkin kolmevuotias, niin huomaat että se meininki on tosi alkukantaista. :) Varsinkin pojat helposti lähinnä painii, murisee, karjuu jne. Ja kaikki on koko ajan ihan hyvin ja normaalisti, vaikka näin äitinä sitä on lähinnä järkyttynyt lapsen brutaalista käytöksestä.

Vierailija
8/8 |
04.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun lapsi ei siis olekaan (välttämättä) mikään erityisen kummallinen käytökseltään. En tunne juuri muita lapsiperheitä joten kokemusta ei ole. Hyvä kuulla, että tämä ei ole mitenkään järisyttävän ihmeellistä. Ja täytyy kokeilla tuota, että ENSIN puretaan kunnolla energiaa. En ole sitä oikein tajunnut. Onhan se totta, että tuon ikäisellä pojalla ei ihan ykkösenä välttämättä ole kiinnostusta johonkin rakenteluun lumipalloista.