Helmi- Leena Nummela naimisiin

Vanha juttu. Ei edes nyt mennyt. Eikä mitään noloa. 

Noloa oli seksuaalirikollisen, Roope Salmisen kanssa parisuhde ja yhteinen lapsi. Onneksi Helmi-Leena lähti välittömästi kun Roope kärysi.

On mennyt naimisiin.

Helmi-Leena ansaitsee onnen ja kunnon miehen.

Vierailija kirjoitti:

Helmi-Leena ansaitsee onnen ja kunnon miehen.

Miksei koko kansan rakastettu suosikki kelvannut? On niin hyvä mies.

Nätti tsirpula.

Iltalehden erikoishaastattelussa Porissa asuva Heinosten 3-henkinen perhe.
Kotona asuvan 32 vuotiaan vauvapalsta incelin vanhemmat säälii poikaansa.

Haastattelussa tilanne on kiusallinen. Olisi pitänyt laueta peräsualeen huutaa karjuvalla äänellä perheen isäntä Heikki Heinonen. Hän on Porilaisen incelin Nikon 32v isä. Tähän yhtyy kovaan ääneen myös perheen emäntä Kaisa 50 joka kertoo että mieluummin olisi saanut mennä peräsuoleen vaikka hän ei kuulemma anaaliseksistä pidäkkään.

Samaan aikaan 32v incelipoika hakkaa playstation pelikonsolia ja kiroaa omassa huoneessaan. Haastattelijalta pääsee naurunpurskahdus kun hän huomaa incelpojan huoneenlattialla olevat spermaiset talouspaperitollot. Tunnelma on kireä ja perheen isäntä Heikki huutaa pojalleen että kasva aikuiseksi saakelin vahinkolapsi.

Nätti häämekko!

Nolo oli vain yksi asia- arvaatteko mikä?

Ap

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömän vauvapalsta incel kelalois tukirotta Veetin uusi elämä

 

Olipa kerran pitkäaikaistyötön palsta incel Kelalois tukirotta, eli Veeti, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Veeti sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden pitkäaikaisten "incel tukirotiksi" kutsuttujen kanssa. Veeti oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain pitkäaikaisena "incel tukirottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Veeti päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Veeti ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Veetillä ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Veeti ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Veeti mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Veeti asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Veetin tilanteen. "Kuule Veeti, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Veeti aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Veeti tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Veeti huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "tukirotan" lähtevän joka aamu töihin. Veetille itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Veeti alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Veeti oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "tukirotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Veeti eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Mielenkiintoisia analyysejä.