Suhtautuminen toisiin ihmisiin; en ole parempi mutta en huonompikaan
Olen sitä mieltä, että oikea tapa suhtautua toisiin ihmisiin on: En ole sen parempi kuin toiset mutta en huonompikaan.
Oivallus kirkastui mun mielessä koska aion ensi maanantaina tavata ihmisiä, joiden kanssa olen kokenut paljon vaikeita asioita, ja yhdelle heistä anteeksiantaminen ei ole ollut helppoa.
Uskon Jeesukseen Herranani ja Vapahtajanani ;)
Minulla oli aika traumaattinen isäsuhde, hän oli narsistinen. Aikuisuuteen astuessani minäkuvani oli hyvin, hyvin negatiivinen. Koko elämä on ollut aikamoista minäkuvan prosessointia.
Mulla on rauhallinen mieli. osaan arvostaa itseäni, arvostaa muita, myös armahtaa itseäni, ja muitakin yhtälailla.
En ole arvokkaampi, mutta en arvottomampikaan.
Miten Sinä koet tämän ajatukseni