Miksi opettajat eivät kiitä saamistaan lahjoista esim,
Wilman kautta, taitaa olla ihan turha kiittää opettajaa pienellä muistamiselle, jos koskaan ei kiitosta saa.
Opettajaa en mieleistele lahjalla-poika saa ilman tai lahjan kanssa todistukseen arvosanoja 7 luokkaa..
En vaan ymmärrä kuinka opet voi arvioida lapsen käytöstä jos eivät itse osaa edes perustaitoja...
Kommentit (27)
Sun Armos armosta mulle
ja siitä myös mitä nyt en voi
ma tyystin lausua Sulle!
Sopisko tää?
kiittänyt lahjan tuojaa, joka on siis oppilaani. Tosin olen vain laittanut yhteisen viestin, josa kiittelen muistamisista. Eli se sama viesti menee kaikille, myös niille, joilta ei ole lahjaa tullut. Lukevat sitten ja puhisevat, että mokomakin ope muistuttelee, ettei annettu lahjaa. Ja kriittisimmät lahjanantajat varmaan manaavat, kun eivät saa henkilökohtaista viestiä, jossa kiitellään "ihanasta tuikkukupista" tai "maukkaasta suklaasta".
On tämä ihan hullua!
Meillä opettajat laittaa aina kiitoskortit.
olen kiittänyt lahjan antajaa jo sen saadessani. Pitäisikö kiittää vielä toistamiseen?
Olisi aika junttimaista kiitellä Helmen kautta varsinkin jos viesti tulisi kaikille vanhemmille, kun kaikki eivät edes lahjaa osta. Turha tehdä liian isoa numeroa siitäm lahja-asiasta.
Lahja on lapseltamme, eikä perheeltä, vaikka minä lahjan maksankin.
Mitään muuta kiitosta en halua.
Lapsi itse antaa lahjan opettajalle ja toivottaa hyvää joulua!
Sinänsä opettajat ovat täysin kommunikointitaidottomia nykymaailmaan. Elävät jossain virkamiespussissa, jossa ei ymmärretä, että työ on "kokonaisvaltaista" ja tavallaan lapset on asiakkaita, vaikkeivat sinänsä voikaan valita kouluaan tai opettajaa.
Itse tein kymmenen vuotta töitä yksityisellä, hektisessä liikemaailmassa ja paljon asiakasrajapinnassa. Suoritin pedagogiset ja nyt olen opettajana. Olen poikkeus opettajana, koska pidän yhteyttä vanhempiin, vastailen posteihin vaikka yöllä ja otan itsekin oppilaisiini yhteyttä, jos tulee mieleen jotain jälkikäteen. Minua on kiitelty tästä ja muut opettajat hämmentyi, kun kuuli, että minä ihan oma-aloitteisesti voin ottaa oppilaaseen perään yhteyttä jostain epäselvästä asiasta oppimisessa ja ehdottaa toimenpiteitä. Tietenkään kaikki ei aina mene putkeen ja nuorissa on paljon epämotivaatiota, mutta pyrin hoitamaan työni kokonaisvaltaisesti kuten hoidin edellisen työnikin. En koe yhteydenpitoa pätkän vertaa raskaana vaan voin vaikka illalla surffaillessa täällä saada päähäni laittaa joku sähköposti oppilaalle tai vanhemmille. Kirjoittaminen ei tee yhtään suurempaa vaivaa kuin puhuisin asian.
Niin, palkkaan on turha vedota. Siellä yksityisellä esimiestehtävissä sain peräti 450 Euroa/kk enemmän bruttona. Ja lomat oli mitä oli ja työ sata kertaa raskaampaa.
millaisia me MUUT, surkimusopet olemme.
Sinänsä opettajat ovat täysin kommunikointitaidottomia nykymaailmaan. Elävät jossain virkamiespussissa, jossa ei ymmärretä, että työ on "kokonaisvaltaista" ja tavallaan lapset on asiakkaita, vaikkeivat sinänsä voikaan valita kouluaan tai opettajaa.
Itse tein kymmenen vuotta töitä yksityisellä, hektisessä liikemaailmassa ja paljon asiakasrajapinnassa. Suoritin pedagogiset ja nyt olen opettajana. Olen poikkeus opettajana, koska pidän yhteyttä vanhempiin, vastailen posteihin vaikka yöllä ja otan itsekin oppilaisiini yhteyttä, jos tulee mieleen jotain jälkikäteen. Minua on kiitelty tästä ja muut opettajat hämmentyi, kun kuuli, että minä ihan oma-aloitteisesti voin ottaa oppilaaseen perään yhteyttä jostain epäselvästä asiasta oppimisessa ja ehdottaa toimenpiteitä. Tietenkään kaikki ei aina mene putkeen ja nuorissa on paljon epämotivaatiota, mutta pyrin hoitamaan työni kokonaisvaltaisesti kuten hoidin edellisen työnikin. En koe yhteydenpitoa pätkän vertaa raskaana vaan voin vaikka illalla surffaillessa täällä saada päähäni laittaa joku sähköposti oppilaalle tai vanhemmille. Kirjoittaminen ei tee yhtään suurempaa vaivaa kuin puhuisin asian.
Niin, palkkaan on turha vedota. Siellä yksityisellä esimiestehtävissä sain peräti 450 Euroa/kk enemmän bruttona. Ja lomat oli mitä oli ja työ sata kertaa raskaampaa.
Tosin se on ollut kaksoiskiittämistä, sillä lahjoissa on ollut lapsen eli oppilaani nimi ja olen kiittänyt oppilasta ojentamastaan lahjasta.
Esim. vuoden ekassa viikkotiedotteessa on ollut että "kiitos kaikista ihanista muistamisista...". Se on ollut hyvä systeemi.
Miksi pitäisi kiittää. Eiköhän se kiitos ole sanottu lapselle siinä vaiheessa kun opettaja saa lahjan. Jos lapsenne vie lahjan jollekin muulle, vaikka kaverisynttäreille, odotatteko silloinkin että vielä kotiin jälkeenpäin viestitellään tuplakiitokset.
halaan lasta ja toivotan hauskaa joulua, kun saan lahjan. Tuntuisi hullulta alkaa erikseen kiittelemään. Joskus olen ajatellut laittaa koulun nettisivuille kiitoksen, mutta sekin pahoittaa niiden mielen, jotka eivät lahjaa antaneet (eli vanhemmat eivät hankkineet, eihän lapsi itse koskaan lahjoja hanki opettajille, se on aina aikuisen ele).
Miksi te ette millään halua ymmärtää sitä tosiasiaa, että opettajat eivät välitä niin lahjoista?
Millä muulla tavalla voisi ilmaista vanhemmille kuin jättämällä kiittämättä, että lopettakaa jo se iankaikkisen krääsän ja suklaan kantaminen?
ja mieti edelleen tuota asiakaspalveluammattiasennetta. Itse en koe olevani palvelualalla tässä työssä.
Sehän vasta erikoista olisi, vähän niinkuin piiloveetuilua niille, jotka eivät muista. Oletan, että lapseni opettaja osaa sanoa lapselleni kiitos, kun tämä lahjan ojentaa.
olkoon se sitten vaikka ryttyinen piirros, joka on sydämellä tehty.
En halua laittaa kiitosta julkisesti, ettei kukaan koe, että pitäisi tuoda jotakin. Toisaalta en voi kiittää jälkikäteen henkilökohtaisestikaan, koska kaikissa lahjoissa ei ole välttämättä nimeä, joten ehkä joku jää kiittämättä ja arvaat varmaan mitä siitä taas seuraa!
Mutta lasta kiitän aina! Ja uskon kaikkien
muidenkin opettajien toimivan samoin!
Ehkä siis kyse ei ole aina käytöstapojen puutteesta, vaan mahdollisimman monen oppilaan huomioimisesta!
AP: Hyvää joulua - HYVÄN TAHDON juhlaa sinulle!
Terv. ope
Aihe oli kiittäminen lahjoista, eikä yhteydenpidosta vanhempiin.
Kirjoitin siis numerolla 10.
Lapseni opettaja soittaa aina, jos kysyn jotain wilman kautta.
Siitä nyt tässä ei ollut kysymys ollenkaan, vaan lahjoista.
Miksi opettajan pitäisi kiittää minua lahjasta, kun on kiittänyt jo lasta.
Lahjoissa vielä lukee antajana lapsen nimi.
sun taas kiittää kiittämisestä, minkä jälkeen minä kiitän, kun kiitit kun kiitin, ja niin edelleen.
Ehkä ope on kiittänyt lastasi siinä samassa, kun innosta puhkuen kiskaisee lahjan tenavan kädestä?