Mihin parisuhteesi kaatui?

Miehen tietynlainen näköalattomuus, kaikenlaisen luovuuden puuttuminen ja itsekeskeinen ajatusmaailma olivat syyt.

Myönnän että oma mustasukkaisuuteni tuhosi hyvän suhteen. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin minä joka sen konkreettisen lopun teki. Tiesin, että mies ei ollut enää onnellinen, mutta joku kuitenkin esti häntä tekemästä sitä lopullista siirtoa, niinpä minä sen sitten sanoin sen ääneen ja mies oli kiitollinen. Toinen suhteeni kaatui miehen salailuihin ja teki mut totaalisen vainoharhaiseksi. Rakastin miestä, mutta en kestänyt enää itseäni siinä suhteessa.



Tällä hetkellä olen onnellisesti naimisissa 6 vuoden itsetutkiskelun ja henkisen kasvun jälkeen vahvempana kuin koskaan. Mustasukkaisuudella en enää pilaa mitään :)

Otin tavarani ja juoksin, vieläkin hävettää että odotin niin kauan ennen päätöstä. Elämäni paras päätös muuten..

Ensimmäinen suhteeni kesti n. 4 vuotta, olimme todella nuoria. Rakastuin paljon vanhempaan mieheen ja lopulta jätin poikaystäväni. Tätä miestä en koskaan saanut, enkä edes yrittänyt, en uskaltanut, ja hän oli kihloissa.



Toinen suhteeni, joka on kestänyt reilu 5 vuotta, on päättymässä samaan syyhyn. Vielä samaan mieheenkin. Vieläkään en häntä saa, mutta törmäsin häneen uudelleen reilu vuosi sitten ja koko maailmani heitti taas kuperkeikkaa. Oma miehenikin tämän tietää, ja tietää myös että edellinen suhteeni päättyi saman miehen takia... Tämä kyseinen mies ei tosin tiedä. Enkä aio kertoa, hänellä on avovaimo ja kolme lasta nykyään...



Ehkä vielä joskus unohdan hänet... Toivottavasti.

Minä en ole epäonnistujatyyppiä.

Minä en ole epäonnistujatyyppiä.

Parisuhde 1: Mies halusi vaan loputtomiin viettää kaverien kanssa luuhaavaa poikamieselämää, minä olisin halunnut perinteisen perheen ja lapsia. Joten tiet erosivat 4 vuoden seurustelun jälkeen.



Parisuhde 2: Ensin miehen, sitten myös minun, liiallinen alkoholinkäyttö ja siitä seuraavat typerät sekoilut ja ongelmat kuten pettämiset, väkivaltaiset riitelyt, rahojen tuhlailu ja raha-asioista riitely...



Minusta erot ei itsessään ole tehneet minusta vahvempaa mutta ei myös heikompaa. Ihan sama minä olen kuin ennen erojakin. Ehkä vähän kyynisempi uskomaan rakastumisen tunteisiin, siihen että ihminen johon olen ihastunut oikeasti olisi sellainen kuin ihastuneena tuntuu.

Kysehän on ihan etäihastumisesta vaan. Miksi sen takia pitäisi erota? Jos et ole edes seurustellut tuon miehen kanssa tai hän ei tiedä ihastuksestasi, et voi todellisuudessa tietää tästä miehestä riittävästi. Olen aika hämmästynyt!

Ensimmäinen suhteeni kesti n. 4 vuotta, olimme todella nuoria. Rakastuin paljon vanhempaan mieheen ja lopulta jätin poikaystäväni. Tätä miestä en koskaan saanut, enkä edes yrittänyt, en uskaltanut, ja hän oli kihloissa. Toinen suhteeni, joka on kestänyt reilu 5 vuotta, on päättymässä samaan syyhyn. Vielä samaan mieheenkin. Vieläkään en häntä saa, mutta törmäsin häneen uudelleen reilu vuosi sitten ja koko maailmani heitti taas kuperkeikkaa. Oma miehenikin tämän tietää, ja tietää myös että edellinen suhteeni päättyi saman miehen takia... Tämä kyseinen mies ei tosin tiedä. Enkä aio kertoa, hänellä on avovaimo ja kolme lasta nykyään... Ehkä vielä joskus unohdan hänet... Toivottavasti.

1. Miehen päihdeongelmat, jotka johtivat sosiaalisen eristäytymiseen, aloitekyvyttömyyteen, vihamielisyyteen, seksittömyyteen jne. Äijä oli täysin paska loppuaikoina.



2. Mies oli pikkusieluinen äidissä roikkuva nilkki ja ulkonäkö oli erittäin heikko. Olisin antanut sen anteeksi, jos luonne olisi ollut hyvä (luulin kiltiksi reppanaksi), mutta oli täysin mulkku. Koulukiusaamisesta jääneet traumat myös näkyivät liikaa.



Nykyinen mies on erittäin hyvä, olemme onnellisesti naimisissa ja lapsikin meille on suotu. Hyvää kannatti odottaa.