Olivatko vanhempasi hyviä kasvattajia?

Eivät olleet hyviä vanhempia ja kasvattajia ollenkaan. Lapsuus ja nuoruus oli kamalaa aikaa. 

Ankaria kasvattajia, jotka eivät laiminlyöneet tapakasvatusta tai huolenpitoa ruuan, vaatetuksen ja elämän rutiinien suhteen, mutta vähättelivät tunteitani ja valmensivat minusta ylikiltin kynnysmaton. Pelkäsin vanhempiani aikuisenakin. Pelkät rajat ilman rakkautta toivat tunteen, etteivät koskaan halunneet tuntea tai nähdä kuka olen.

Paljon siis opettivat, millainen vanhempi en halunnut olla omille lapsilleni.