Milloin tuli tavaksi, että lapset saivat omat huoneet?

Rikkaimmilla oli lähiöissä, mutta suurimmalla osalla oli lastenhuone, aikuisten makuuhuone ja olkkari. Köyhillä oli 70-luvullakin vielä kaksioita 4-hengen perheillä. 80-luvun nousukausi sitten lisäsi kunnolla pinta-alaa ja oli varaa käyttää olkatoppauksiakin, kun mahtui sisällekin. Oli myös tilaa jumpata videoiden avulla.

70-luvulla oli vielä yleistä uusissakin asunnoissa, että lastenhuone jaettiin, ja siellä oli kerrossänky. 80-luvulta lähtien vaatimustaso nousi.

Yritin kysyä tätä aikanaan isovanhemmiltani, mutta he suuttuivat kysymyksestä. Vanhemmistani tiesin, että länsisuomalaisella maatilalla oli usein pari poikaa yhteisessä huoneessa, samoin pari tyttöä. Ihan omia huoneita ei ollut. 70-luvulla Espoossa kaikilla kavereillani oli oma huone, joko kerros- tai rivitaloasunnoissa. Itselläni, siskollani ja veljelläni myös. Eli ainakin 50 vuotta tämä on ollut yleistä. 

Tuollaista luksusta ennen ollut. 
Paitsi oli meillä jo vuonna 1976 lähtien että se siitä. Keskituloisia. 

Meillä oli 80 luvulla neljä lasta samassa huoneessa.

Minä sain oman huoneen 13 vuotiaana vuonna 95, tosin en aikaa siellä viettänyt kun olin aina ulkona leikkimässä tai urheilemassa. No, nukkumassa kävin huoneessani.

Se hulluus alkoi vasta 2000-luvulla. Silloin tuli nämä älyttömät 6 neliön huoneet. Ennen vaatehuone oli tuota kokoluokkaa. 

90-luvulla oli vielä ihan tavallista että 2 koululaista oli samassa huoneessa. Ainakin omassa kaveripiirissäni rivitaloalueella. 

2000-luvulla. Siihen asti kolmio oli ihan normaali perheaunto.

Kyllä minulla oli vielä lukioaikaan ysärin alussa kavereita, jotka jakoi huoneen. Nyt nopeasti tulee mieleen yksi kaveri ja sen veli, sekä toinen, joka jakoi pikkusiskon ja pikkuveljen kanssa.

Mielestäni 70-luvulla, muutettiin aina isompaan asuntoon tai rakennettiin isompi talo sitä mukaa kun lapsia syntyi lisää. 80-luvulla oli jo vakio, että lapsilla oli oma huone. Kaksi pientä sisarusta saattoi olla jonkin aikaa samassakin huoneessa. 

Tässä teille: Vtun sossu sanoi että mites jos jotain sermiä laittaa olohuoneeseen. 

Oli 4 lasta iältään 1-16. Ja asunto 3hk eli 2 makuuhuonetta. 

Ei kuulemma ollut niitä 4h k. Neliöillä ei ollut väliä. 
Ai itte se asunto pitää hankkia? 
No kuulkaas  nyt pässit. Kun vuokra-asunnosta kyse, sitä haetaan kun laitetasn hakemus. Sitten odotetaan. 
Kyllä muut  sai niitä 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli vielä yleistä uusissakin asunnoissa, että lastenhuone jaettiin, ja siellä oli kerrossänky. 80-luvulta lähtien vaatimustaso nousi.

Meillä on nelihenkinen perhe ja asuimme alunperin kolmekerroksissa kerrostalossa, jossa oli 3 huonetta ja keittiö. Minulla oli veljeni kanssa yhteinen huone ja nukuimme kerrossängyssä aina vuoteen 1977 asti. Sitten muutimme kaksikerroksiseen rivitaloon, jossa oli  5 huonetta, keittiö ja sauna, jolloin veljeni ja minä saimme omat huoneet yläkerrasta, jossa oli myös vanhempiemme makuuhuone, kylpyhuone ja sauna. Alakerrassa oli sitten olohuone, keittiö, toinen vessa ja yksi toinen huone. Ulko-ovi sijoittui kahden kerroksen välissä olevaan portaikkoon.

Ennen oli myös tapani hankkia ensin vähän pienempi asunto ja muuttaa isompaa asuntoon vasta myöhemmin, jolloin pankkilainan suuruus jäi pienemmäksi asuntoa vaihdettaessa kun edellisen asunnon myynnistä sai kivasta lisäpääomaa. Molemmat vanhempani olivat opettajia, joilla on vakituinen kaupungin virka.

Vierailija kirjoitti:

Tässä teille: Vtun sossu sanoi että mites jos jotain sermiä laittaa olohuoneeseen. 

Oli 4 lasta iältään 1-16. Ja asunto 3hk eli 2 makuuhuonetta. 

Ei kuulemma ollut niitä 4h k. Neliöillä ei ollut väliä. 
Ai itte se asunto pitää hankkia? 
No kuulkaas  nyt pässit. Kun vuokra-asunnosta kyse, sitä haetaan kun laitetasn hakemus. Sitten odotetaan. 
Kyllä muut  sai niitä 

Niin siis hakemus oli joka  paikkaan, kaupungille ja muihin ja ei tarjottu mitään. Muut muutti heti kun pullahti lisää lapsia. Siis vuokra-asuntoon. . Ei kaikki rakennuta omia taloja tai osta niitä, hello silloin haetaan  vuokra-asuntoa ja ollaan muiden armoilla. Kyllä niitä asuntoja on mutta   kenelle ne annetaan ja kenelle ei. 

70-luvun Espoossa oli kovin monenlaista asujaimistoa. Haukilahdessa varakkaampaa (ei sielläkään silti kaikki), Matinkylässä alempaa keskiluokkaa. Silti se oma huone oli yleinen luokkakavereilla. Isommissa rivareissa se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, kun neliöitä oli 150 ja enemmän, mutta kerrostaloissa myös. 

Mua enemmän kiinnostaa, että milloin alettiin kysyä lasten terkkarikäynneillä, että onko lapsella oma huone. Kuka sen kysymyksen laittoi sinne ja miksi?

Oma rauha on tärkeää jokaiselle, hiljaisuus ja latautuminen. Tytöille erityisesti, omat rajat vedetään ja muiden pitää kunnioittaa kaikkien rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaimmilla oli lähiöissä, mutta suurimmalla osalla oli lastenhuone, aikuisten makuuhuone ja olkkari. Köyhillä oli 70-luvullakin vielä kaksioita 4-hengen perheillä. 80-luvun nousukausi sitten lisäsi kunnolla pinta-alaa ja oli varaa käyttää olkatoppauksiakin, kun mahtui sisällekin. Oli myös tilaa jumpata videoiden avulla.

juuh, meillä asuttiin 80 luvulla 4 ihmistä kaksiossa.  sisarpuoli muutti pois 90 luvulla ja sain oman huoneen. vanhemmat nukkui olkkarissa. 

oli ihan tyypillistä 80-90luvulla että huoneet jaettiin ja todella moni vanhemmista nukkui olohuoneessa. siinä ollut mitään kummallista.