Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö muita äitejä vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja kyläilyn suhteen?
06.07.2026 |
Ehkä olen vanhanaikainen kukkahattutäti, mutta olen omalle (5 v) lapselle opettanut mm. seuraavat asiat:
Kylään mennessä/meillä vieraiden tullessa mennään tervehtimään toisia. Annetaan mahdolliset tuliaiset ja sanotaan ole hyvä. Kengät riisutaan eteiseen, ei kävellä kengät jalassa sisällä. Takki yms ulkovaatteet laitetaan naulakkoon, ei jätetä lattialle lojumaan. Sisälle tullessa pestään kädet. Käyttäydytään nätisti: ei sotketa, ei huudeta, ei riehuta. Ei hypitä sängyllä, ei pengota kaappeja. Ei kosketa tavaroihin ilman lupaa. Ruokapöydässä ei yökitä, vaan syödään sitä, mitä tarjolla on. Jos ei maistu, niin ei voi mitään. Herkkuja ei lapata kaksin käsin tai mennä likaisilla käsillä rohmuamaan, vaan aikuinen antaa lapselle herkkuja kohtuudella. Ruoasta kiitetään. Ruokapöydästä noustessa pestään kädet, jos on käsin syöty jotain. Aikuisten juttelua ei keskeytetä jatkuvasti. Vierailun loppuessa siivotaan yhdessä lelut ymys paikoilleen, ettei kyläpaikkaan jää sotku.
Nämä asia tuntuvat olevan ihan vieraita osalle nykyään, esim. käsien pesemisestä saa muistuttaa.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on selektiivinen mutismi, johon on muuten pirun vaikea saada Suomessa kuntoutusta. Kotikuntoutusta ei yhtään helpota suomalaiset aikuiset, jotka joko tekee lapsen puhumattomuudesta numeron ("veikö kissa kielen" tai "mitäs sanotaan?") tai lakkaa puhumasta lapselle kokonaan jos hän ei pysty heti vastaamaan. Mulle on nykyään ihan sama pidetäänkö lasta puhumattomuutensa tai vetäytymisensä vuoksi epäkohteliaana, keskityn siihen että lapsella olisi turvallinen ja hyväksytty olo, koska se lisää todennäköisyyttä että puhuminen lisääntyy jatkossa.
Huolehdithan siitä, että kouluiässä lapsesi ei vaadi "tulkikseen" ystäväänsä. Selektiivisessä mutismissa ei mitään vikaa, mutta olen törmännyt siihen, että jotkut tästä kärsivät vaativat tulkikseen ystävänsä ja kaikki pitäisi saada tehdä ystävän kanssa, kun muille ei voi puhua.
Sukulaislapsella 12 v. tytöllä on todennäköisesti tuo selektiivinen mutismi. Ainakin käytös viittaa siihen: ei puhu, ei tervehdi, ei kiitä lahjasta, ei mitään. Käy kuitenkin normaalia koulua, ei ole erityislapsi
Emme tiedä, onko kyse mutismista, koska vanhemmat eivät selitä lapsen käytöstä mitenkään.
Olisi hyvä jos selittäisivät. Koska kyllä 12 vuotiaan pitäisi osata peruskäytöstapoja: Hei ja kiitos. Mykkään tuijottajaan on vaikea kiintyä, ei sellaisesta esiteinistä pidä. Mutta tämä ohiksena: lapsi ei riehu kylässä eikä puhu rumasti kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvatan aloituksessa kuvatulla tavalla lastani. Ei se silti tarkoita, että lapsi aina onnistuisi. Saattaa kylässä kiukustua jostain, napata tarjoiluvadilta ylimääräisen keksin tai kieltäytyä siivoamasta leluja. Näitä kasvatuskeskusteluja sitten käyn lapsen kanssa siellä kyläpaikassa isäntäväen kuullen, pahoittelut siitä.
Ei häiritse ollenkaan se, jos kasvatat lastasi. Päinvastoin. Se häiritsee, jos annat lapsesi mellastaa.
En ole erikseen opettanut, vaan lapset oppii parhaiten mallista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on selektiivinen mutismi, johon on muuten pirun vaikea saada Suomessa kuntoutusta. Kotikuntoutusta ei yhtään helpota suomalaiset aikuiset, jotka joko tekee lapsen puhumattomuudesta numeron ("veikö kissa kielen" tai "mitäs sanotaan?") tai lakkaa puhumasta lapselle kokonaan jos hän ei pysty heti vastaamaan. Mulle on nykyään ihan sama pidetäänkö lasta puhumattomuutensa tai vetäytymisensä vuoksi epäkohteliaana, keskityn siihen että lapsella olisi turvallinen ja hyväksytty olo, koska se lisää todennäköisyyttä että puhuminen lisääntyy jatkossa.
Lapsesi ei taatusti ole sellainen kasvattamaton kauhukakara joista tässä puhutaan. Hän tuskin häiritsee ketään. Tsemppiä sinne. Eiköhän se puhekin sieltä vielä tule.
Oudompien ihmisten pitäisi sanoa hänelle vain "moi" ja jättää sitten rauhaan. Tarvittaessa voi sanoa jotain, esim. ohjeita, muttei saa kysellä (paitsi tyyliin "tehtäiskö?" eikä vaadi siihen vastausta) eikä tuijottaa tai yrittää liikaa. Voi tehdä yhdessä jotain missä ei tarvitse puhua, esim. pelata tai rakentaa jotain.
Voi olla parempikin, jos et liikaa selitä lapsen kuullen, ettei hän sisäistä kaikkia häneen liitettyjä asioita, jonka jälkeen on vielä vaikeampi muuttua. Tarvittaessa voit muotoilla sen, että hän tarvitsee aikaa tutustumiseen tai lämpenee hitaasti. Ei mitään ujo tai arka tai puhumaton, koska sitten hänen on vaikea enää olla muunlainen. Lapselle itselleen voi sanoa, että tämä on ohimenevä vaihe yms.
Semmoista pikkuhiljaa kesyttämistä. Olen siis itsekin ollut samanlainen ja saanut muutaman puhumattoman lapsen puhumaan. En tiedä mistä se saa alkunsa. Ehkä isommat on nauraneet väärille sanoille, ymmärtäneet väärin tai jotain muuta. Tai jos on odotettu liikaa reippautta tai itsenäisyyttä, johon ei ole ollut valmis, tai on joutunut tilanteisiin, jossa ei ole tiennyt mitä kuuluu sanoa. Perfektionismi tai virheiden pelkääminen voi liittyä. Niitä voinee työstää erikseen. Autismistakin voi olla kyse, mutta en usko että se yksistään selittää, mutta jos siihen yhdistää jotain aimmin tapahtunutta, niin se jo selittää.
Kyllä ne lapset oppii yllättävän nopeasti miten käyttäydytään. Esim jos ei tottele keskusteluista huolimatta ja lähetään pois. Muutaman kerran sitä joutuu tehdä ja sitten ne yhtäkkiä uskovat. Ja olin yh tai olen vieläkin. Kauppaan joutuis joskus mennä parikin kertaa jos ensimmäinen kerta ei onnistunut. Tärkeintä toki on aina että lapsi ei ole nälkäinen tai väsynyt, tälläinen alta kouluikäinen, ei ne silloin jaksa niin totella. Mutta perusasiat kuntoon, ennakointia yms.
Toki aina erikseen neurologisen ongelmat lapsilla.
Meillä toiminut näin, toinen helppo lapsi ja toinen jäärä. Ja jäärän kanssa joutunut enemmän tekemään kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset oppii yllättävän nopeasti miten käyttäydytään. Esim jos ei tottele keskusteluista huolimatta ja lähetään pois. Muutaman kerran sitä joutuu tehdä ja sitten ne yhtäkkiä uskovat. Ja olin yh tai olen vieläkin. Kauppaan joutuis joskus mennä parikin kertaa jos ensimmäinen kerta ei onnistunut. Tärkeintä toki on aina että lapsi ei ole nälkäinen tai väsynyt, tälläinen alta kouluikäinen, ei ne silloin jaksa niin totella. Mutta perusasiat kuntoon, ennakointia yms.
Toki aina erikseen neurologisen ongelmat lapsilla.
Meillä toiminut näin, toinen helppo lapsi ja toinen jäärä. Ja jäärän kanssa joutunut enemmän tekemään kasvatusta.
Neurologisia ongelmia syytetään lähtökohtaisesti aina, kun lapsi ei opi helpolla. Siksi jo yli 20% lapsista on nepsyn kirjolla.
Ei käytöstapoja voi erikseen opettaa kyläilyn suhteen, jos niistä ei välitetä kotona yhtään. Eli jos ei ole yleinen tapa kotona niin ei varmasti toimi muuallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset oppii yllättävän nopeasti miten käyttäydytään. Esim jos ei tottele keskusteluista huolimatta ja lähetään pois. Muutaman kerran sitä joutuu tehdä ja sitten ne yhtäkkiä uskovat. Ja olin yh tai olen vieläkin. Kauppaan joutuis joskus mennä parikin kertaa jos ensimmäinen kerta ei onnistunut. Tärkeintä toki on aina että lapsi ei ole nälkäinen tai väsynyt, tälläinen alta kouluikäinen, ei ne silloin jaksa niin totella. Mutta perusasiat kuntoon, ennakointia yms.
Toki aina erikseen neurologisen ongelmat lapsilla.
Meillä toiminut näin, toinen helppo lapsi ja toinen jäärä. Ja jäärän kanssa joutunut enemmän tekemään kasvatusta.
Tuo ennakointi on tärkeää ja kertoo lapselle etukäteen mitä odotetaan. Kaupassa ostetaan ruokaa emme osta leluja ja herkkuja, kylässä muistetaan kiittää ja yhdessä siivotaan lelut ennen lähtöä, kylässä ei riehuta.
Kaikki, mille lapsi elinympäristössään altistuu, imeytyy lapseen kuin vesi pesusieneen. Jos lapsen altistaa huutamiselle (vanhemmat, leikkikaverit, tv-ohjelman hahmot), toistaa lapsi kokemaansa. Aivan pienet eivät tätä vielä tee. Hiukan ennen uhmaikää alkavat apinoida ja jatkavat sitä sitten koko loppuikänsä.
Oma lapseni on ollut kyläilemässä perheessä, jossa toiset lapset huusivat ja osoittivat mieltä. Lähdettyämme lapsi teki tismalleen samaa mitä oli nähnyt. Normaalisti ei ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on selektiivinen mutismi, johon on muuten pirun vaikea saada Suomessa kuntoutusta. Kotikuntoutusta ei yhtään helpota suomalaiset aikuiset, jotka joko tekee lapsen puhumattomuudesta numeron ("veikö kissa kielen" tai "mitäs sanotaan?") tai lakkaa puhumasta lapselle kokonaan jos hän ei pysty heti vastaamaan. Mulle on nykyään ihan sama pidetäänkö lasta puhumattomuutensa tai vetäytymisensä vuoksi epäkohteliaana, keskityn siihen että lapsella olisi turvallinen ja hyväksytty olo, koska se lisää todennäköisyyttä että puhuminen lisääntyy jatkossa.
Lapsesi ei taatusti ole sellainen kasvattamaton kauhukakara joista tässä puhutaan. Hän tuskin häiritsee ketään. Tsemppiä sinne. Eiköhän se puhekin sieltä vielä tule.
Oudompien ihmisten pitäisi sanoa hänelle vain "moi" ja jättää sitten rauhaan. Tarvittaessa voi sanoa jotain, esim. ohjeita, muttei saa kysellä (paitsi tyyliin "tehtäiskö?" eikä vaadi siihen vastausta) eikä tuijottaa tai yrittää liikaa. Voi tehdä yhdessä jotain missä ei tarvitse puhua, esim. pelata tai rakentaa jotain.
Voi olla parempikin, jos et liikaa selitä lapsen kuullen, ettei hän sisäistä kaikkia häneen liitettyjä asioita, jonka jälkeen on vielä vaikeampi muuttua. Tarvittaessa voit muotoilla sen, että hän tarvitsee aikaa tutustumiseen tai lämpenee hitaasti. Ei mitään ujo tai arka tai puhumaton, koska sitten hänen on vaikea enää olla muunlainen. Lapselle itselleen voi sanoa, että tämä on ohimenevä vaihe yms.
Semmoista pikkuhiljaa kesyttämistä. Olen siis itsekin ollut samanlainen ja saanut muutaman puhumattoman lapsen puhumaan. En tiedä mistä se saa alkunsa. Ehkä isommat on nauraneet väärille sanoille, ymmärtäneet väärin tai jotain muuta. Tai jos on odotettu liikaa reippautta tai itsenäisyyttä, johon ei ole ollut valmis, tai on joutunut tilanteisiin, jossa ei ole tiennyt mitä kuuluu sanoa. Perfektionismi tai virheiden pelkääminen voi liittyä. Niitä voinee työstää erikseen. Autismistakin voi olla kyse, mutta en usko että se yksistään selittää, mutta jos siihen yhdistää jotain aimmin tapahtunutta, niin se jo selittää.
Tässä tuli paljon hyvää asiaa. Lapsen puhumattomuus on vaikea asia. Vaikuttaa niin moneen asiaan arjessa.
Meilläkään ei poika ottanut puhuakseen. Kaikki mahdollinen tuki saatiin mitä oli tarjolla. Alkoi lopulta pikkuhiljaa puhumaan, kun aloitin lähes järjettömän kehusmis- ja "hämmästys"teatterin. Aina kun lapsi sanoi jotain, vaikkei ymmärrettävästi mutta edes sinne päin, kehuin lasta ja hämmästelin, miten taitava ja fiksu tämä oli. Hänestä näki että koki ylpeyttä siitä, että sanoi edes jotakin. Siitä se pikkuhiljaa alkoi puhumaan, melkein kaksi vuotta tätä teatteria pyöritin joka ikinen päivä. Kun alkoi sujumaan, hiljalleen aloin laimentamaan omaa reaktiotani. Oli sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Menetin ystäväpariskunnan kun meni lopullisesti hermo heidän kakaroihin.
Nuorempi oli tonkimassa minun laatikoitani vaikka olin erittäin selväsanaisesti sanonut että sinne ei saa mennä. Aivan tietoisesti olimmennyt penkomaan ja en luota häneen pätkääkään. Pikkuvaras.
Karjaisin 12v tytölle että mitä helvettiä sinä teet! Pois sieltä ja heti!!
Itku tuli ja lähtivät pois.
Lapsen käytös ei tietenkään ollut ok, mutta entäs omasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ystäväpariskunnan kun meni lopullisesti hermo heidän kakaroihin.
Nuorempi oli tonkimassa minun laatikoitani vaikka olin erittäin selväsanaisesti sanonut että sinne ei saa mennä. Aivan tietoisesti olimmennyt penkomaan ja en luota häneen pätkääkään. Pikkuvaras.
Karjaisin 12v tytölle että mitä helvettiä sinä teet! Pois sieltä ja heti!!
Itku tuli ja lähtivät pois.
Lapsen käytös ei tietenkään ollut ok, mutta entäs omasi?
Jos on pariin kertaan sanottu asiallisesti, on ihan ookoo räjähtää. Fyysisesti ei tietenkään saa kajota, siis satuttamistarkoituksessa, mutta muuten antaa palaa vain, jos sinun kotonasi ei kunnioiteta sinun sääntöjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset joille ollaan ystävällisiä ja jotka näkevät että muut ovat toisilleen ystävällisiä, oppivat kyllä tavat. Tietysti kylään mennessä pitää kertoa säännöt ja toimintatavat.. eteisessä kengät pois ja sitten pesemään kädet. Ilman lupaa ei saa mennä kahvipöytään jne.
Ei meillä vieraat marssi eteisestä käsienpesulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita rajattomin kakaroita näkyy kaikkialla, esim. ruokakaupassa jossa säntäilevät joka paikkaan ja repivät hyllyistä tavaraa tai koskettelevat koko ajan jotain. Vanhemmat eivät tee elettäkään ohjata heitä tai kieltää riehumasta. Pahinta on isä joka lässyttää tyyliin ”tulisitko tänne” kauhukakaralleen kun muut saavat väistellä isin ” pientä ihmettä”. Lapsilleni ja lapsenlapsilleni olen opettanut pienestä pitäen käytöstapoja. Pitää osata esitellä itsensä, katsoa silmiin, kiittää ja tarvittaessa osata pyytää anteeksi. Ruokapöydässä ei selailla kännykkää, ei heiluta eikä riehuta. Pestään kädet kun tullaan ulkoa, ruokailun jälkeen kiitetään ruoasta jne. Ihan perusjuttuja jotka myös usealta aikuiselta on jäänyt oppimatta.
Julkisilla paikoilla kuten vaikka marketeissa voi selvästi nähdä, miten eri tavoin eri perheet eli vanhemmat lapsineen käyttäytyvät. Koko perhe on yleensä kuin samasta puusta veistetty: rajaton, huuteleva, edestakaisin haahuileva ja muita huomioimaton - tai jotain päinvastaista. Lapset ovat ikävästi eriarvoisessa asemassa kotikasvatuksensa (puutteen) vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap. Ihmiskunnalla on vielä toivoa.
Vastasit itsellesi haukkuva mt läski vanhapiika. Onko kivaa haukkua äitiä ja lapsia ja keksiä näitä pska aloituksiasi joka helvetin päivä 👹👹👹👹
Vierailija kirjoitti:
Julkisilla paikoilla kuten vaikka marketeissa voi selvästi nähdä, miten eri tavoin eri perheet eli vanhemmat lapsineen käyttäytyvät. Koko perhe on yleensä kuin samasta puusta veistetty: rajaton, huuteleva, edestakaisin haahuileva ja muita huomioimaton - tai jotain päinvastaista. Lapset ovat ikävästi eriarvoisessa asemassa kotikasvatuksensa (puutteen) vuoksi.
Mitä mäkätät, mee ulos haisemasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ystäväpariskunnan kun meni lopullisesti hermo heidän kakaroihin.
Nuorempi oli tonkimassa minun laatikoitani vaikka olin erittäin selväsanaisesti sanonut että sinne ei saa mennä. Aivan tietoisesti olimmennyt penkomaan ja en luota häneen pätkääkään. Pikkuvaras.
Karjaisin 12v tytölle että mitä helvettiä sinä teet! Pois sieltä ja heti!!
Itku tuli ja lähtivät pois.
Lapsen käytös ei tietenkään ollut ok, mutta entäs omasi?
Jos on pariin kertaan sanottu asiallisesti, on ihan ookoo räjähtää. Fyysisesti ei tietenkään saa kajota, siis satuttamistarkoituksessa, mutta muuten antaa palaa vain, jos sinun kotonasi ei kunnioiteta sinun sääntöjäsi.
Vanhan piian paska ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset joille ollaan ystävällisiä ja jotka näkevät että muut ovat toisilleen ystävällisiä, oppivat kyllä tavat. Tietysti kylään mennessä pitää kertoa säännöt ja toimintatavat.. eteisessä kengät pois ja sitten pesemään kädet. Ilman lupaa ei saa mennä kahvipöytään jne.
Ei meillä vieraat marssi eteisestä käsienpesulle.
Lapset ovat usein leikkineet ulkona ja kädet voi olla ihan oikeasti likaiset
Ei muuten kuulosta! Et ole tajunnut, miten helppoa on sellaisen nuoren ihmisen elämä, joka pienestä lähtien on oppinut tavat. Mieti sanaa TAVAT. Siis ei mitään erikoista (paitsi matalan torpan takahuoneen asukkaiden mielestä) vaan TAVAT ovat olemassa vain, jotta meillä olisi yhdessä helppoa! Jotta olisi puhtaat kädet pöydässä kun kosketellaan leipiä tai voiveistä tai juustohöylää, lattiat siistinä kun kenkiä ei tuoda sisään, sängyt ehjinä kun niillä ei pompita, hyvä mieli kun kiitetään ruoasta tai lahjasta tai avusta, vähemmän töitä yksillä, jos monet siivoavat jälkensä (esimerkiksi lelut laatikkoihinsa).
Säälittäviä ovat ne nuoret, jotka eivät alkeita ole kotonaan oppineet. Heillä on huono itsetunto kun tapaavat muita, tavat osaavia, joilla ei ole esimerkiksi kyynärpäitä pöydällä, ei suu auki syödessä jne.