Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä selviää, kun koti tyhjenee?
05.07.2026 |
Mun lapset on muuttamassa pikkuhiljaa omilleen. Tuntuu, ihan käsittämättömältä miten nopeasti tämä lapsiperhe-elämä meni. Ihan vasta syntyi esikoinen. Muistan KAIKEN vielä täysin kirkkaasti. Nyt he ovat jo muuttamassa pois… Tuntuu kauhealta. Vertaistukea? Miten selvisitte tästä elämänmuutoksesta? En olisi uskonut miten suurelta tämä voi tuntua.
Kommentit (9)
Nyt muutat ulkomaille tai johonkin ihanaan kerrostaloon Eiraan jossa on kylpyamme ja toteutat kaikki sun unelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Sehän on iloinen asia, että lapset itsenäistyvät ja oppivat hoitamaan asiansa. Nykyään on viestimet, yhteydenpito helppoa. Ja jos ei toiseen maanosaan muuta, tapaamisetkin järjestyvät.
Aluksi se tuntui yksinäiseltä, hyvin pian kuitenkin löydettiin miehen kanssa uusia asioita arkeen ja uusi elämäntilanne tuntuu ihanalta😊
Aloimme harrastamaan yhdessä, matkustelemme paljon, käymme ystävien kanssa syömässä yms.
Siihen on kyllä vaikea tottua, että lapset kasvavat. Se tapahtuu niin nopeasti. Mä haluaisin vielä käydä leikkipuistossa ja lukea lastenkirjoja!
Joskus kun mieleen tulee muistoja vaikka koko perheellä tehdyistä reissuista tai muusta mukavasta, mieli on haikea. Mutta pääsääntöisesti olen onnellinen, että heillä on elämät mallillaan, opiskelevat, käyvät töissä ja ovat löytäneet rinnalleen kivat puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki pienempi koti tai pikkutalo jossa vierastalot. Ulkomaat kutsuvat?
Ei ahdistanut yhtään, koska eihän ne lapset voi koko ikäänsä synnyinkodissa asua tai voivat, mutta sitten on jotain vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut uutta perhettä. Pitäisi vain löytää riittävän nuori vaimo jostaiñ mutta moni on leikkauttanu itsensä tai ei vaan halua lapsia. Filippiinläisetkään ei ole mun mieleen. Jos ens kesänä suviseuroille niin olis kunnon äiti M56
Miksi he muuttavat pois? Oletteko riidoissa?