Lue keskustelun säännöt.
Nyt on pakko purkaa, kun niin syvästi *ituttaa, TYÖYHTEISÖ, RYHMÄHENKI
19.01.2012 |
mitä ihmettä ihmiset työpaikoiltaan ja siltä työporukalta oikein haluaa?!?
Onko odotukset enää realistisia?
Ei näköjään enää riitä, että töissä tullaan toimeen kaikkien kanssa, tervehditään, ollaan ystävällisiä, puhutaan niitä näitä (pinnallisia asioita) ja tehdään ne työt yhteisymmärryksessä, mitä on tultukin tekemään.
Olen hämmästyksekseni saanut huomata, että meidän työpaikallamme näköjään suurimmalla osalla on päämääränään, että työpaikan työntekijöiden tulisi olla SYDÄNYSTÄVIÄ keskenään, ihan kaikkien, jokaisen kanssa!
Kauhee poru ja valitus esimiehelle, kun jotkut tuntee ettei kuulu porukkaan. Siis meillä on nyt töissä kauheasti ihan nuoria (parikymppisiä, itse olen lähempänä 4-kymmentä) ja nämä nuoret valittavat, kun esim. kahvitunnilla minä ja muutama muu samanikäinen työtoveri keskustelemme paljon keskenämme. Meillä on saman ikäiset lapset, ikä yhdistää, ja olemme muutenkin samanhenkisiä.
Emmekä ikinä ole ajaneet näitä parikymppisiä pois jos ovat tulleet kahvittelemaan kanssamme. Päinvastoin, ollaan yritetty olla ystävällisiä ja huomioida heitä. Oikeasti.
Mutta myönnetään, emme oma-aloitteisesti hakeudu heidän seuraansa (MIKSI pitäisi? Ei meillä todellakaan ole mitään heitä vastaan, mutta ollaan jo jotenkin niin eri elämäntilanteissa jne)
Nyt on sitten tullut palautetta siitä että kun olemme liikaa omissa oloissamme esim. kahvi- tai ruokatunnilla emmekä heidän kanssaan. Siis oikeesti!
Ja nyt meillä on sitten tiedossa kaikenlaista ryhmähengennostatustoimintaa, ollaan esimerkiksi lähdössä työporukalla pelaamaan jotain helvetin ryhmäpelejä (pitäis kuulemma perustaa oikein JOUKKUE, ei helevetti!!) ja pitäisi pitää kaikenmaailman saunailtoja tms.
Mä olen mennyt töihin tekemään töitä ja ansaitsemaan elantoa, enkä hankkimaan kymmentä uutta parikymppistä sydänystävää.
Näiden nuorempien työntekijöiden suusta on kuultu "kehityskeskusteluissa" mm. sellaisia perusteluita, että "ystäviä ei koskaan voi olla liikaa". Joo, kaunis ajatus, mutta tässä vaiheessa kun elää ruuhkavuosiaan, mä roudaan uniset lapset aikaisin aamulla töihin, haen pitkän päivän jälkeen väsyneenä tarhasta, illat teen kotitöitä ja hoidan kaikkia muita velvollisuuksia, ei juuri ole aikaa omallekaan perheelle enkä ole ehtinyt edes niitä OMIA SYDÄNYSTÄVIÄNI näkemään taas moneen kuukauteen, niin ei paljon kiinnostaisi tuhlata sitä vähäistä kallista omaa aikaa siihen, että leikitään ja pelaillaan TYÖPORUKAN kanssa!!
Ihan käsittämätöntä.
Mä en kestä, oikeesti.
Kommentit (4)
Mulla myös lapset jo tehty ja ovat tarha & kouluikäisiä. Mä en tosiaan jaksa mitään hengennostatustempauksia, jotka järjestetään vielä AINA vapaa-ajalla; on party lite kutsuja, keilailua, pesistä, baari-iltaa ja muuta skeidaa. Mulle riittää, kun katsoo työkavereiden naamoja 8 tuntia päivässä konttorilla :) Ihan oikeasti.
Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta mulla on omakin elämä. Käyn töissä siksi, että saan rahaa lasten elättämiseen.
Työ on siis sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Mua ei munalusikkakisat työkavereiden kanssa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse pomona tykkää vapaa-aikana järjestettävistä riennoista enkä niissä myöskään käy.
nuoret etenkin tradenomit tulevat töihin olettaen, että siellä on meneillään kokoaikainen keskusteluterapia. Joka maanantai täytyy käydä läpi viikonloppuun kohdistuneet toiveet ja odotukset ja miten sitten kävi, pitää analysoida baarikertomukset ja pohtia, mitä se Make mahtoi tarkoittaa. Jatkuvaa minä-minä-minä -puhetta, ruokatunnilla pitäisi käydä yhdessä alessa jne.
Minulla on kokonainen elämä muualla, ei tuota oikeasti jaksa.
uppista