Uskovat, miten suhtaudutte siihen kun teitä pilkataan uskonne tähden?

Vastasin vain ap:n aloitukseen omasta kokemuksestani, että minä, uskovainen, olen saanut ei-uskovilta kunnioitusta kasvotusten. Kukaan ei tule omilla kasvoillaan esittämään tämän palstan tyylistä herjaa kuin ehkä muutaman promillen humalassa.

Jos pilkka on asiatonta, saatan lähinnä ajatella, että pilkkaaja tekee itsestään pellen.



Asiallista kritiikkiä taas kuulen toisaalta ihan mielelläni. Sille pitää minusta olla tilaa, ja suhtaudun itsekin moniin uskonasioihin kriittisesti.

Paholainen vaikuttaa siinä pilkkaavassa ihmisessä.

ja tunnen rakkautta häntä kohtaan. Siis sellaista rakkautta, joka on peräisin Jumalalta, ei minusta itsestäni. Tekisi mieli halata sitä ihmistä ja sanoa, että Kaikki on hyvin, Jeesus haluaa vain rakastaa sinua.

ja tunnen rakkautta häntä kohtaan. Siis sellaista rakkautta, joka on peräisin Jumalalta, ei minusta itsestäni. Tekisi mieli halata sitä ihmistä ja sanoa, että Kaikki on hyvin, Jeesus haluaa vain rakastaa sinua.

Minä ainakin itken marttyyrina mietiskellen omaa erinomaisuuttani ja kiillotan sädekehääni. Ja toivon kiusaajani tuliseen järveen paistumaan.

Ai niin, mutta eihän näin saisi sanoa, vaan tulisi olla nöyrä.

haluat loukata ihmistä, en usko että onnistut. Usko Jumalaan ei tee ihmisestä marttyyria. Usko Jumalaan on ja pysyy. Se on ihmisessä, ei ihmisestä.



Jos edellinen kirjoittaja ei ollut tosissaan, hän ei kuitenkaan tehnyt uskosta naurettavaa. Pilkka osuu omaan nilkkaan. En minäkään kaikkea usko, kunnioitan kuitenkin.

Miksi ei edes jouluyönä voi jättää riitelyä sikseen? Ihan vaan sen takia, että on Joulu. Mitä hiton väliä sillä on kuka mihinkin uskoo, tai mitä tekee tai ketä näkee? Nyt on jumaliste jouluaatto!

Mutta en olekaan hihhuli, vaan ihan rauhallinen uskis ; )

se ole helppoa, voi vain hymyillä itsekseen, että tuo joutuu helvettiin. Jos ei-uskovaista pilkataan jostain ja tämä miettii kostoa, niin joutuu itse helvettiin.

Olen panteisti

Mutta en olekaan hihhuli, vaan ihan rauhallinen uskis ; )

Olen samaa mieltä. Jos pilkataan, niin on kyllä ihan omaa tyhmyyttään tehnyt itsensä naurunalaiseksi. Jokaiseen porukkaan tungeksii joku hullu joukkoon.

Päinvastoin nuorena sain vastuullisempia töitä juuri uskoni takia.

Mielestäni esim se, että sanotaan mielisairaaksi, jos sanoo uskovansa Jeesukseen, on aikamoista pilkkaa.



Lisäksi kirkkomatkalla, kirkon lähellä on pari kertaa huudeltu solvauksia ja muita asiattomuuksia. Niissä tapauksissa olin ollut itse täysin hiljaa ja ohikulkijoita ilmeisesti vain ärsytti se, että joku on menossa kirkkoon.



Pilkka ei tunnu hyvältä, mutta toisaalta se vahvistaa uskoani. Se pilkka, jota itse joudun kokemaan, on vielä aika pientä, kun verrataan maailman mittakaavassa tapahtuvaan kristittyjen vainoon.

sanat (uskovia tullaan pilkkaamaan yms.) lopun ajasta ja säälin pilkkaajien kohtaloa kuoleman jälkeen

kyllähän täällä av:llakin näkee, että ihmisiä voi haukkua oikeastaan asiasta kuin asiasta, tekipä mitä ja miten tahansa.



En ole hirveästi kuullut itseeni kohdistuvaa pilkkaa, ja nekin kommentit ovat olleet niin ylimalkaisesti heitettynä, etten osaa ottaa niitä itseeni, vaan luokittelen ne enemmän kohdistuviksi sitä itse uskontoa kohtaan kuin minua henkilönä. Ja osa kritiitikistä, jota uskontoni saa, on ihan oikeutettua ja voin jopa yhtyä siihen itsekin.



Tietysti on myös niitä, jotka vastustavat henkeen ja vereen, ja onhan heilläkin oikeus mielipiteeseensä. Yritän kuunnella, onko heillä jotain oikeaa sanottavaa, koska kuten sanoin, ihan osuvaakin kritiikkiä välillä kuulee ja on aina mielenkiintoista pohtia asioita, mutta jos vastustus on vain kategorista uskonnonvastaisuutta, niin mitäpä tuosta. Heillä on oikeus näkökulmaansa ja minulla omaani.

Korkeintaan säälin hetkellisesti pilkkaajaa. Tyhmyyttähän sellainen on.

en oikein uskalla kertoa ihmisille, että olen uskossa. Pelkään ihan oikeasti että mua pilkattaisiin, jätettäisiin pois porukasta (töissä) ja mulle naurettaisiin.



Usko on kuitenkin niin hieno ja suuri asia elämässäni, josta olen todella kiitollinen. Ja omatuntoni soimaa mua, kun "piilottelen" asiaa. En tiedä onko se väärinkin...



En siis kiellä asiaa, jos joku multa suoraan kysyy. Tosin eipä oo kukaan kysynyt. Vaikka mulla onkin lähestulkoon aina ristikoru kaulassa. (kai niitä nykyään on niin monilla, ei-uskovillakin, ettei kukaan yhdistä suoraan munkin olevan uskovainen korun takia)



Mutta esim. jos jossain joukossa avoimesti pilkataan/nälvitään uskovaisia/uskon asioita (väitetään esim. Raamattua satukirjaksi jne), mä pysyttelen vaan hiljaa, enkä sano mitään.



Pitäisikö...?

mutta ei kai normaalia uskovaista juurikaan pilkata. Eri asia on jos uskoansa tyrkyttää, tai muuten julkisesti julistaa.

mutta kyllä yleinen uskonasioiden, Raamatun ja yleensä uskovien mielenterveyden kyseenalaistaminen osuu. Mutta tiedän että näitä asioita ei voi ymmärtää muuta kuin olemalla itse niissä sisällä. Usko kun aina sotii jossain määrin järkeä vastaan. Muutenhan se ei uskoa olisikaan.

pilkkaajalle. :) Mitäs se mua liikuttaa, jos joku ei käsitä? Ei mun luottamukseni Jumalaan ole toisten pilkasta kiinni, ei tosiaan. :)

ainoastaan kunnioitusta vakaumuksesta.

Tämä oli edellisen lisäys...