Lue keskustelun säännöt.
Oletko suunnittelija vai yllättäen toimiva?
30.06.2026 |
Minä olen suunnittelija ja minulle elämä on helpompaa ja stressittömämpää suunnitelmien avulla. Mieheni vastaavasti on hetkessä elävä ja häntä suunnitelmat stressaavat. Meillä on myös kaksi jo täysi-ikäistä lasta ja heistä tytär on suunnittelija, poika hetkessä elävä.
Tiedän että tämän suhteen olemme vaan erilaisia, mutta minun on hyvin vaikeaa ymmärtää, miksi tai miten toiset pitävät suunnittelemattomuutta helpimpana tapana elää elämäänsä. Voisiko joku selittää?
Esimerkki: Olemme koko perhe 3 t automatkalla. Perheessä on huomattavan paljon eri ruokavalioita, joten kaikille sopivan mieleisen ravintolan löytäminen on vaikeaa. Minun ja tyttären mielestä on kätevää ja stessitöntä siinä automatkalla googlailla sopivaa ruokapaikkaa, katsoa menuja ja päättää minne mennään syömään. Miesväelle tuo ei käy. Hokevat, että älkää stressatko, kyllä jotain ruokaa löytyy. Pysähdyimme yhteen ravintolaan, joka ei ollut sopiva. Kävelemme toiseen, ei sopiva. Jatkamme automatkaa, nälkäkiukkukin jo vaivaa ja lopulta päädymme Heseen, jossa on sinänsä syötävää ruokaa kaikille, mutta ei tuo nyt ehkä mikään ideaali paikka ole kauniissa kesäisessä Suomessa.
Ja kesäloman suunnittelu. Aivan mahdotonta. Käydään siis ruokakaupassakin joka ikinen päivä, mun ei pysty edes seuraavan päivän menoja suunnittelemaan. Uskon, että kesän lopussa todetaan, että eipä tullu taaskaan tehtyä mitään.
Kommentit (9)
Olemme vaimon kanssa molemmat suunnittelijoita. Jos sinä olet perheenne ainoa suunnittelija, niin joko sinä suunnittelet muidenkin puolesta tai sitten teet niin kuin muut haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spontaanille se suunnitteleminen aiheuttaa samanlaista stressiä kuin teille se suunnittelemattomuus.
Paras on kompromissit, esimerkissäsi olen itse jo kurkannut reitin varrelta sopivan ruokapaikan, koska tykkään itse suunnitella, ja näin pysähdytään spontaanisti kun ehdotan sopivassa kohtaa, että mentäisiinkö vaikka tuonne syömään.
Olen ahkera tunnollinen savolaene. Kaikki rojektit on alotusta vaelle valamiita.
Sekä että. Isot linjat suunnitellaan ja yllättäviin käänteisiin reagoidaan heti siinä hetkessä.
Sama.
Rakastan suunnittelua mutta olen nopea löytämään vaihtoehdot B ja C jos joku tökkää. Näin sekä työ- että siviilielämässä.
Mieheni on samanlainen.
Minulle on tärkeää hallinnoida laajoja kokonaisuuksia, esimerkiksi aina asuntoa ostaessa miettiä tarkkaan riskit ja minkä kokonaisuuden laitan mahdollisuuden asuntolainan vakuudeksi.
Sitten toisaalta minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, impulsiivinen häiriötyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suunnittelija. Tein sitä paska hommaa 38 vuotta. Missän muualla ei insinööri onnistu hankkimaan niin pientä paalkkaa kuin insinööritoimistossa.
Hämmästyin, ettette olleet pakanneet esimerkin automatkalle kunnon eväitä, jotka helpottaisivat erityisruokavalioiden tuomaa haastetta löytää sopiva ravintola. Tai ettei ravintoloita oltu kataottu reitiltä etukäteen. Sehän juuri on suunnitelmallisuutta.
Ja tuo päivittäinen ruokakaupassa käynti, onko lähellänne kauppaa josta voisi tilata verkkokauppakeräyksen ja noutaisitte valmiiksi pakatut ruoat kaupalta? Jos sinä haluaisit tehdä tilauksen kotoa käsin ja esim.tarkkailla hintoja, niin et joutuisi vielä lisäksi kuormittua kauppareissustakin. Siinä olisi hyvät ruoat seuraavalle viikolle ja spontaanimmat perheenjäsenet saisivat säveltää niistä kaikille safkat haluamallaan reseptillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyin, ettette olleet pakanneet esimerkin automatkalle kunnon eväitä, jotka helpottaisivat erityisruokavalioiden tuomaa haastetta löytää sopiva ravintola. Tai ettei ravintoloita oltu kataottu reitiltä etukäteen. Sehän juuri on suunnitelmallisuutta.
Ja tuo päivittäinen ruokakaupassa käynti, onko lähellänne kauppaa josta voisi tilata verkkokauppakeräyksen ja noutaisitte valmiiksi pakatut ruoat kaupalta? Jos sinä haluaisit tehdä tilauksen kotoa käsin ja esim.tarkkailla hintoja, niin et joutuisi vielä lisäksi kuormittua kauppareissustakin. Siinä olisi hyvät ruoat seuraavalle viikolle ja spontaanimmat perheenjäsenet saisivat säveltää niistä kaikille safkat haluamallaan reseptillä.
Eväät on miehelle ihan ehdoton Ei. Ei missään nimessä ota edes vesipulloa mukaan, vaan tuskailee janoisena, että nyt pitää käydä ostamassa vettä. Ja se, että ehdotan jotain ravintolaa, koska olen sen etukäteen katsonut, ei myöskää käy, koska se lisää stressiä ja tulee ahdistunut olo tuollaisesta toisen tekemästä suunnittelusta.
Kaupassa käymisen suhteen työläintä on se konkreettinen käyminen kaupalla. Etukäteistilaus olisi muös sitä suunnittelua, mikä ahdistaa samoi kuin kauppalistan tekeminen. Eihän sitä kauppaan mennessä voi tietää, mitä haluaa syödä.
Ap
Sekä että. Isot linjat suunnitellaan ja yllättäviin käänteisiin reagoidaan heti siinä hetkessä.