Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsi ei halua mennä päivähoitoon

Vierailija
03.01.2012 |

5v. poika on nyt käynyt elokuun alusta asti puolipäiväisenä pk:ssa. Alusta lähtien tykännyt olla siellä ja osa hoitajista ollut jossain määrin tuttuja ennestään. Aikaisemmin ollut pari vuotta srk:n kerhossa eli hoidossa oleminen ei ole mikään uusi juttu vaikka muutoin ollut kotihoidossa.



Hieman reilun kuukauden poika on ollut todella haluton menemään pk:hon. Hän ei kuulemma vain tykkää olla siellä, mieluummin olisi kotona. Olen keskustellut asiasta hoitajien kanssa ja mitään ongelmia ei ole ollut vaan lapsi on ollut oma aurinkoinen itsensä. Ei kinaa muiden lasten kanssa tms. Poika itsekään ei ole osannut sanoa mitään syytä, hän ei vain halua.



Muutamina aamuina on ollut pakko pitää poika kotona, koska lapsi suorastaan vääntää itkua. Tämä ei toki ole ongelma, koska itse olen taaperon kanssa kotona. Useimmiten lähtö tehdään kuitenkin pitkän väännön kautta.



Suurimpana ongelmana on se, että käytännössä en voi ottaa lasta pois pk:sta, koska hän on siellä puheen viivästymän ja kuullun ymmärtämisen vaikeuden takia siellä. Eli siis lääkärin ja puheterapeutin kehotuksesta. Pk::ssa hän saa tukea kumpaankin ongelmaan eri tavalla kuin kerhossa.



En usko, että ongelmana on myöskään se, ettei lapsi ymmärtäisi muita tai muut häntä. Puhe on sillä tavoin selkeää, vaikka onkin ikäisiään jäljessä.



Lapsi on myös hyvin sosiaalinen, eli viihtyy muiden lasten kanssa. Vasu-keskustelussakin tuli pelkkää kehua.



Olen aika neuvoton. Tuntuu pahalta pakottaa vastahakoinen lapsi pk:hon, mutta toisaalta en voi pitää kotonakaan.



Onko tämä vain jotakin kiukuttekua, uhmaa tms. minua kohtaan vai pitäisikö oikeasti olla huolissaan?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta meillä 5v sanoo että ei halua mennä kerhoon. Olen tulkinnut tämän huomionhauksi. Siis lapsi on keksinyt, että äidille voi väittää vastaan, eikä siitä maailma kaadu. Tykkää kumminkin olla kerhossa tosi paljon ja tädit kehuu, kun on reipas.

Vierailija
2/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika yleistä lienee, että aluksi viihdytään ja sitten ei. Pitäisin välillä vapaita päivä, jolloin lapsi saisi olla kotonakin. Puheen viivästymään ei ole pk:sta mitään hyötyä, ellei lapsella ole erityistä omaa suunnitelmaa, miten taitoja kehitetään. Jos lapsella on sairaalasta lausunto, niin tuo suunnitelma on pakko tehdä, muutoin ei. Vaadi sellainen, jos sitä ei ole. Lääkärit antavat noita suosituksia, muuta hoitajat eivtä tee siellä yhtään mitään erityistä, jos lapsi ei ole erityisryhmässä tai ei ole erityistä toimintasuunnitelmaa. Pk:hon lähtemiseen auttaa esim. se, että sanot että "villekin" siellä jo odottelee, että koska sinä tulet sinne kaveriksi leikkimään. Tai keksi jokin muu kiva juttu, miksi kannattaa lähteä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

- ota ap selvää kiusataanko lasta vai mistä kiikastaa



- jos on herkkä lapsi sama on kuitenkin edessä koulussakin



- kouluunKIN mennään halusi lapsi tai ei

Vierailija
4/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

5- vuotiaana on alkanut se, "en haluu, tylsää, onko pakko, miks.."

6-vuotiaana menevät eskariin tosi innoissaan syyslukukaudella, tammikuussa alkaa tuo sama vääntö "en haluis, pliide äippä, booring, onks pakko, miks, ei muittenkaa tartte"



Ekaluokka menee suht koht ok, vähän jotain "mää osaan jo lukee, miks mun pitää mennä" "Mää osaan jo matskuu, miksen mää vois mennä jo suoraan toipulle tai kolkulle?"



Noin kolmannella ne tyytyy kohtaloonsa kunnes se sama alkaa 6. luokalla uudelleen.



Joten laita vaan se natiaisesi sinne kerhoon, halusi tai ei.



t. viiden äiti

Vierailija
5/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helpottavaa kuulla, että tosiaan voisi olla ikäkauteen liittyvä juttu.



Poika on 4 kertaa viikossa (8-12) pk:ssa eli vapaapäiviä jää myös.



Mitään varsinaista suunnitelmaa ei olla tehty vielä vaan odottelemme aikaa perheneuvolan psykologille (pitkät jonot, valitettavasti), joka näkee, onko puheen viivästymä tai kuullun ymmärtämisen vaikeus aiheuttanut jotakin muita ongelmia. Sen perusteella päätetään esimerkiksi se, aloittaako poika varhennetun eskarin.



Pk:ssa on pojan ryhmä on pieni, vain kolme muuta lasta omani lisäksi. Kaikilla saman suuntaisia ongelmia kuin omallanikin joten siellä panostetaan nimenomaan kielelliseen kehitykseen pelien, lorujen satujen yms. kautta. Tuloksia on jo tullut, mistä toki olen iloinen.

Vierailija
6/6 |
03.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

5- vuotiaana on alkanut se, "en haluu, tylsää, onko pakko, miks.."

6-vuotiaana menevät eskariin tosi innoissaan syyslukukaudella, tammikuussa alkaa tuo sama vääntö "en haluis, pliide äippä, booring, onks pakko, miks, ei muittenkaa tartte"

Ekaluokka menee suht koht ok, vähän jotain "mää osaan jo lukee, miks mun pitää mennä" "Mää osaan jo matskuu, miksen mää vois mennä jo suoraan toipulle tai kolkulle?"

Noin kolmannella ne tyytyy kohtaloonsa kunnes se sama alkaa 6. luokalla uudelleen.

Joten laita vaan se natiaisesi sinne kerhoon, halusi tai ei.

t. viiden äiti


siis meidän 5v ei halunnut mennä kerhoon. Tämän lapsen kanssa on vielä suht helppoa, mutta pelottaa kun pikkuveljensä(3v) pääsee samaan ikään. On ollut aina jääräpäisempi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kahdeksan