Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä lopetit haaveilun omasta lapsesta?
28.06.2026 |
Kysymys suunnattu lapsettomille, jotka nuorempana haaveilivat lapsesta, perheen perustamisesta.
Kuinka vanha olit, kun hyväksyit faktan, ettet saa omaa lasta? Miten olet pystynyt elämään asian kanssa?
Itse pidin aina itsestäänselvyytenä, että löydän kumppanin, jonka kanssa hankin 1-2 lasta. Nyt olen jo yli 40-vuotias elän vuodesta toiseen sinkkuna. Kumppanin löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi. Mutta se, että en luultavasti saa omaa lasta, on aika ikävää. Toki elämä on helpompaa lapsettomana, mutta lähes merkityksetöntä.
Kommentit (6)
45v. Eli vuosi sitten. Toisaalta vähän väliä silmiin hyppii uutisia, kun joku 47-49v on raskaana. Että ehkä sittenkin.
Mutta siihen tarvittaisiin alle 35v. mies, koska vanhojen miesten lapsilla on kohonnut riski autismiin ja muihin kehityshäiriöihin. Muutenkin olisi parempi, että edes toinen vanhemmista on nuorehko. Ja ennen kuin kukaan tulee vinkumaan vanhoista naisista, niin tiedän, että vanhemmilla naisilla on suurempi riski keskenmenoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomaksi jääminen on ollut elämäni yksi raskaimpia ja ikävimpiä asioita. Kaksi keskenmenoakin olen kokenut. Paljon on itketty.
Se oli todella raskasta aikaa, kun kaverit alkoivat perustamaan perheitä. Jatkuvasti oli joku raskaana kaveripiirissä. Elettiin 90-lukua.
Sitten kun kaverit olivat noin 45-vuotiaita ja heidän lapsensa alkoivat saamaan omia lapsia, se oli minulle kuin isku vasten kasvoja. Minä edelleen haaveilin lapsesta -kaverit olivat jo mummuja.
Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi.
45-vuotiaana. Siinä tein surutyöni aiheesta. Nyt viisikymppinen eikä enää tee niin kipeää, kun on hyväksynyt asian. Periaatteessa pystyisin fyysisesti vieläkin tulemaan raskaaksi, mutta en pidä sitä enää realistisena vaihtoehtona tässä iässä.
14 v. siihen asti halusin suurperheen. 14 v. tajusin, että se mahdoton pallopää pitäisi itse vängätä pihalle suurilla tuskilla. Ajattelin jättää ne väliin.
Mulla menee jännästi niin että kolmekymppiseksi asti ei kiinnostanut asia yhtään eikä elämäntilannekaan olisi ollut sopiva, sitten aloin lämmetä asialle mutta parisuhteeseen tuli niin suuria ongelmia ettei lasta voinut harkita. Nuo ajat olivat vaikeita ja priorisoin uuden alan opiskelut sen edelle, että olisin etsinyt uutta miestä. Nyt tuntuu haikealta kun en saa todennäköisesti koskaan lasta. Toisaalta tiedostan että halusin nuorempana muita asioita ja kyllä pääsen tästä yli.
N38
Alue: Aihe vapaa
Olin noin 25v, kun siskoni sai kaksi lasta miehensä kanssa. Näin läheltä, mitä on lapsiperhearki ja tajusin, että minusta ei ole siihen.
En ole katunut.