Jessus, mikä keskustelu päiväkodissa!
Olipa tänään keskustelu päiväkodissa! Kesällä kolme täyttänyt kuopuksemme aloitti uudessa päiväkodissa elokuussa ja tänään oli sitten ensimmäinen kehityskeskustelu lastentarhanopettajan kanssa. Ja jessus, mikä keskustelu olikin!
Ensin kehuttiin lapsen taidot, kuinka on saanut ystäviä ja sopeutunut hyvin, osaa sitä ja tätä ja tuota jne. No joo, lemme aika yhtä mieltä, tosin ensimmäinen kuukausi oli sopeutumisen kannalta aika vaikeaa, mutta sen jälkeen on lähtenyt sujumaan ihan hyvin. No, sitten seurasi se osio, mitä pitäisi tehdä jatkossa. Ensimmäiseksi ope ehdotti lapsellemme harrastusta! Suositteli jumppaa lähistöllä ja ehdotteli muitakin liikuntajuttuja - kehittäisi kuulemma lapsen motoriikkaa. Lisäksi pitäisi päivittäin kotona harjoitella muovailemista, leikkaamista, rakentelua, pelejä jne. - ja tietysti lukea paljon kirjoja.
Jassoo, eipä ole tullut eteen moista kahden vanhemman lapsen kanssa vaikka esikoinen onkin erityislapsi ja hänen suhteensa olemme joutuneet käymään terapiassa jos toisessakin ja harjoittelemaan kotona taitoja vaikka kuinka paljon.
Mutta tämä 3-vuotias kuopus on siis mielestäni ihan hyvin kehittynyt, jopa keskimääräistä ikäistään paremmin. Lapsi osaa ajaa pyörällä melkein ilman appareita, luistella, hiihtää, lasketella, sukeltaa, hyppii ihan suvereenisti yhdellä jalalla, tekee vaa'an, kuperkeikan jne... Hän osaa kirjoittaa nimensä ja piirtää ihmiselle suun, silmät, nenän ja hiukset, hän leikkaa saksilla oikein hyvin, rakentelee isosisarusten kanssa pikkulegoilla vaikka mitä ja osaa pelata montaa isompien lasten peliä ihan sääntöjen mukaan. Lisäksi lapsi käy täysin itsenäisesti vessassa ja pukee rusetteja lukuunottamatta itsensä, puhuu sujuvasti kahta kieltä, kertoo oma-aloitteisesti pitkiä tarinoita joko kuvista tai ilman.... ja nämä kaikki lto siis tiesi ja jakeli niistä kehuja!
No joo, annoin ohjeiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sekä laitoin "innokkuuden" lastentarhanopettajan nuoruuden ja lapsettomuuden piikkiin, mutta kuitenkin. Kyllä kai nyt lastentarhanopettajan pitäisi tajuta ainakin se, ettei kolmevuotiaalle voi änkeä samaan syksyyn sekä täysipäiväistä sopeutumista uuteen päiväkotiin että uutta harrastusta? Lisäksi ihmetyttää, että mistä kaikki ammattilaiset oikein kuvittelevat lasten vanhemmille aikaa siunaantuvan niihin kaikkiin aktiviteetteihin joita he ehdottavat? Jotenkin ymmärrän että erityislapseen oletetaan panostettavan jotenkin enemmän vaikkei sekään käytettävissä olevaa aikaa mitenkään lisää, mutta että täysin normaalisti kehittynyttä lasta pitäisi päivittäin treenata ja kehittää tuntitolkulla päiväkotipäivän lisäksi...
Kiitos että sain purkautua.
Kommentit (16)
ehkäpä ajatuksena olikin yksilöllisen huomion antaminen myös kuopukselle, jos e-lapsi on kovin vanhempien huomiota ja aikaa vievä.
Meillä 4-vuotias aloitti puolipäiväisenä nyt päiväkodissa ja ihan oli päiväkodin hoitaja kanssani samaa mieltä, että se riittää tälle kaudelle.
oli suorastaan pakko keksiä väenväkisin jotain kehitettävää ihan oman pätevyytensä osoittaakseen. Meillä myös erittäin hyvin kehittynyt 4-vuotias (joka mm. lukee ja kirjoittaa), on motorisesti sekä hienomotoriikaltaa sekä sosiaalisista taidoiltaankin hyvin kehittynyt, jonka tämä lastenhoitajakin kyllä kertoi. Mutta sitten myös tuli pitkä litanja harjoitettavaa kotona: yksi niistä oli juuri saksien käyttö. Hohhoijjaa, myös meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Eikös siellä päiväkodissa nimenomaan harjoitella päivittäin/viikottain noita lto:n luettelemia taitoja?
kun en viitsi ärsyttää uuden päiväkodin henkilökuntaa heti alkuunsa vaan yritän pitää hyvät välit.
Tuo "erikseen sanominen" kuulosti minusta siltä, että lto joko kuvitteli että meillä ei tehdä lapsen kanssa mitään tai todennäköisemmin oli sitä mieltä että lasta pitäisi jotenkin oikein erityisesti vielä treenata ko asioissa, eli että "normaali tekeminen" ei riitä. Hän esimerkiksi ehdotti, että kuopus laitettaisiin "harjoittelemaan" näitä asioita sillä välin kun isot sisarukset tekevät läksyjään.
No, meillä minun mielestäni tehdään ihan normaalisti näitä juttuja. Kuopus rakastaa piirtämistä ja värittämistä ja usein ottaakin ihan oma-aloitteisesti värityskirjan tai paperia isompien tehdessä läksyjä ja ilmoittaa että hänkin "tekee läksyjä". Tämän lto tiesikin, mutta hänen mielestään vapaa "piirtely" ei ollut riittävää, vaan pitäisi harjoittaa noita muitakin hienomotorisia taitoja. Lisäksi meillä leivotaan aika paljon yhdessä lasten kanssa, lapset pelaavat pelejä ihan keskenäänkin päivittäin (isommat osaavat lukea joten pelit sujuvat jo ilman aikuistakin) jne. Mutta ei meillä nyt sentään ole aikaa joka arkipäivä paneutua mihinkään erityiseen harjoitteluun, hyvä että riittää aikaa erityislapsen läksyjen tarkastamiseen ja valvomiseen normaalien kotitöiden ja yhdessäolon ohella.
ap
Että hädintuskin ehditään aamupäivällä puoleksi tunniksi ulos.
Eihän vain ollut yhtään liioiteltu?? Siis viime talvena hiihtänyt ja luistellutkin.. Sukeltanut..
Huh. huh!!!
lapsen kehitys vain liittyi siihen.
Kyllä lapsi on viime kevättalvella hiihtänyt, luistellut ja lasketellut. Toki hiihtäminen ja luistelu olivat keväällä vielä vähän sellaista "kävelyä". Nyt syksyllä on kyllä jo ihan kohtuullisesti liukunutkin luistimilla, hyppää tasajalkaa, nousee itse ylös. Kyllähän se kolmevuotiaalta jo sujuu, käymme jäähallissa lähes joka viikko. Sukeltamisen taas osaavat monet vauvatkin jos on käyty vauvauinnissa. Me emme ole käyneet, mutta uimahallissa käymme viikottain ja kyllä lapsi on jo ainakin vuoden verran sukeltanut.
Olen pahoillani jos kertomus kuulostaa liioittelulta tai oma lapsesi ei osaa kaikkia samoja juttuja.
ap
mitään ärsyttämistä tai riidanhaastamista ole, jos nätisti kysyy, että "miksi muuten mainitset tuollaisista asioista, koetko, että lapsellani on joitain puutteita, joita pitäisi erikseen viilata pois?"
Ihan hassua jäädä märehtimään, avaa suusi vaan reippaasti ja kysy. Sitähän varten niitä keskusteluja järjestetään, että paitsi vanhempi, MYÖS HOITAJAT oppivat lapsesta jotain uutta! Eli myös hoitajat tarvitsevat palautetta ja vanhempien mielipiteitä lapsestaan!
kun en viitsi ärsyttää uuden päiväkodin henkilökuntaa heti alkuunsa vaan yritän pitää hyvät välit.
ap
No olet oikeassa, outo hoitokeskustelu. Ainakin täällä Helsingissä vanhemmat täyttää siihen keskusteluun mennessään pitkän kaavakkeen, jossa utsitaan vanhempien näkemyksiä lapsesta, kasvatuksesta ja päiväkodin käytännöistä. Ja siitä sitten KESKUSTELLAAN.
Mutta ehkä teillä on sellainen tulossa vielä erikseen?
lto ensin luetteli papereistaan hyvät puolet, sitten huonot puolet ja sitten ne kehitysehdotukset. Ei hän paljoa meidän mielipiteitämme kysellyt paitsi alussa kertaalleen että miten meidän mielestämme on mennyt.
Jotenkin se tilanne oli meistä niin absurdi, ettei viitsinyt tarttua mihinkään yksittäiseen asiaan kun oikeasti koko keskustelun ilmapiiri ja lähtökohdat olisi pitänyt muuttaa. Sitäpaitsi olemme muuten olleet erittäin tyytyväisiä päiväkotiin, siellä on hyvä henki ja henkilökunta tosiaan panostaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen, järjestää paljon retkiä, erikoisohjelmaa ym...
Seuraava keskustelu on kuulemma toukokuussa, jossa sitten katsotaan, miten on edistytty näiden asioiden kanssa ;)
Kyllä meilläkin oli puolitoistasivuinen kuponki täytettävänä ja elokuussa ennen päiväkodin alkua täytimme 4 sivua kaavakkeita lapsestamme (siis tyyliä millainen hän on, mistä pitää, mistä ei pidä, mitä osaa / ei osaa, mitä toivomme,...), mutta ei niihin ole puututtu sanallakaan.
ap
ja ehkä jopa teissä tiettyä suorituspainetta ja siksi luetteli.
Meilläkin päiväkodissa kovasti jaksavat painottaa niitä kaikkia ekstrajippoja, mitä tekevät, vaikka niitä me saadaan itsekin aikaiseksi. Lapsi on siellä kaverien tähden.
MIKSI moisia ohjeita annettiin...?
Minä ainakin olisin kysynyt. Olen nimittäin sitä mieltä, että jos lapsi on täydet päivät päiväkodissa, ei siihen päälle enää kolmivuotiaalle tarvita harrastuksia.
Sinänsä leikki, askartelu ja lukeminen ovat lapsiperheen normaalia arkea jo entuudestaankin, ei mitään "treenausta". Pitääkö sellaisten tekemisestä siis erikseen edes sanoa?