Lue keskustelun säännöt.
Viimeinen joulu ehjänä perheenä, ahdistaa. Lapset ei vielä tiedä
Kommentit (23)
koska kyllähän se lasten juhla oikeastaan on.Voimia ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pilata kenenkään joulua. Se kun seuraa muihinkin jouluihin :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta, lapset tuskin huomaa mitään kun sovussa ollaan, mutta mulla tulee tippa linssiin aika helposti. Tunnen itseni niin yksnäiseksi :(
ap
Ensi jouluna on jo ihan toiset fiilikset, vaikket vielä näekään sinne asti etkä tiedä millaista elämä silloin on. Ei ahdista samalla lailla, lupaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä lohduta yhtään, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa. Toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä joiden kanssa jakaa pahaa mieltä. Oikein hyvää joulua sinulle!
Samaan yhdyn minä. Seuraavana jouluna tuo kaikki on pelkkä muisto vain. Itsekkin eronneena tiedän tunteen. Liittyykö teidän eroon dramatiikkaa, vai kasvoitteko vain erilleen?
Me kasvettiin erilleen ja ero oli ns kivuton. Lapsi oli niin pieni ettei ymmärtänyt mitään.
Voimia sinulle ja oikein ihanaa joulunaikaa kaikesta huolimatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset 11 ja 9, saas nähdä miten ottavat asian
ap *kiittää myötäelämisestä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne:(
Viime joulun oli tarkoitus olla viimeinen yhteinen joulu, mutta tyhmyyksissäni halusin vielä yrittää.
Tilanne on vain pahennut. Mies haukkuu, mollaa ja arvostelee jatkuvasti jopa lasten aikana. Lupasi jättää rakkaansa, mutta sama nainen taas kuvioissa.
Tiedän, että vakavasti sairas lapsemme ottaa eron vakavasti. Uskoisin, ettei sen jälkeen halua olla isänsä kanssa tekemisissä muutoin kuin tarvitessaan rahaa. Toivottavasti kunto ei romahda, mutta en vai jaksa enää
lapset 11 ja 9, saas nähdä miten ottavat asian ap *kiittää myötäelämisestä*
Toi ei ole syy erota, eikä heittää hanskoja tiskiin. Parisuhdeleiri pelasti meidän liiton tosta tilanteesta 3 vuotta sitten ja nyt olemme melkein kuin vastarakastuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritetty kesskustella, mutta kun kipinää ei ole niin sitä ei ole! Olen vasta 33, en todellakaan aio kitua huonossa suhteessa lopun elämää vain siksi, että niin kuuluu tehdä ja kärsiä. Ei ole hyvä malli lapsillekaan parisuhteesta.
ap
lapset 11 ja 9, saas nähdä miten ottavat asian
ap *kiittää myötäelämisestä*
Rakas AP! Lapsesi ovat hyvin herkässä iässä. Heille tulee taatusti elinikäiset traumat tuosta. Tai jos teillä tapellaan yötäpäivää niin voi se olla helpotuskin.
Minulla on ollut hiukan samanlainen tilanne. Parisuhde oli vähän niin ja näin. Rakastuin vielä suunnattomasti ihanaan naiseen. Tuollaisen 11 ikäisen lapsen takia lopetin suhteen ja enää tapailen tuota naista enää satunnaisesti. Suuri kriisi aiheutti sen, että olen vaimoni kanssa pitänyt monta kriisipalaveria. Päätimme lapsen takia jatkaa kulissisuhteena jossa kummallakin on omat menot ja omat panot. Tuo puhuminen jo muutti tilannetta niin että emme nykyään juurikaan riitele ja suhteessa on tapahtunut taas paljon lähentymistä.
Onnistuisiko sama teille?
ensimmäinen joulu kahdessa eri kodissa, lapset 8 ja 10 v. Ja meillä myös "turha ero", mies ei vain halunnut enää yrittää eikä jatkaa. Kaikkeni tein, olisin halunnut terapiaan, mutta ei toista voi väkisinkään sinne raahata, kun kieltäytyy tulemasta. Mies myös haki eroa. Lapset on ainoita häviäjiä tässä, vaikka itsestä tuntuu pahalta, on tuntunut koko vuoden, niin kyllä mä pärjään, mutta lapsien oireilua ja surua on vaikea katsoa. Miehelläni luonnollisesti jo uusi nainen, ja itsekin joudun käymään vielä niitä mustasukkaisuuden ja raivon tunteita läpi, samalla kun yritän olla vahva lasten takia ja edessä.
Että hyvää joulua vaan!
mutta minkälaisissa pariterapioissa te olette käyneet? Kenen järjestämiä?
Meillä parisuhdetta takana 15 v. Kolme lasta. Kipinä on vain tyysti kadonnut ja ajattelisin sen löytyvän, jos joku hieman auttaisi alkuun.
Lapset on ainoita häviäjiä tässä, vaikka itsestä tuntuu pahalta, on tuntunut koko vuoden, niin kyllä mä pärjään, mutta lapsien oireilua ja surua on vaikea katsoa. Miehelläni luonnollisesti jo uusi nainen, ja itsekin joudun käymään vielä niitä mustasukkaisuuden ja raivon tunteita läpi, samalla kun yritän olla vahva lasten takia ja edessä.
voin lohduttaa teitä vasta eronneita, että kyllä se helpottaa - jo seuraava joulu on helpompi, ja aina vaan helpommaksi muuttuu!
Kun itse oppii nauttimaan siitä vapauden tunteesta, minkä sinkkuus tuo tulleessaan, osaa nauttia kaikista eri tavalla kaikista pienistä ja suurista asioista elämässään. Kun ei ole sitä jatkuvaa tai satunnaista pahaa oloa huonon suhteen vuoksi, tuntuu elämä paljon mukavammalle vaikka toki lähivanhemman taakka onkin suurempi kuin kummankaan vanhemman taakka ydinperheessä.
Voimia teille kaikille! Valoa näkyy tunnelin päässä (eikä se ole lähestyvän junan valo!).
mutta minkälaisissa pariterapioissa te olette käyneet? Kenen järjestämiä?
Meillä parisuhdetta takana 15 v. Kolme lasta. Kipinä on vain tyysti kadonnut ja ajattelisin sen löytyvän, jos joku hieman auttaisi alkuun.
Se oli joku seurakuntien ME-parisuhdeviikonloppu. Ei se meitä auttanut mutta monia muita on auttanut. Oma suhde on kestänyt jo 20 vuotta. Parin tutun pastorin kanssa eroamisesta ja muista suhteista keskustelin. Heidän mukaansa eroamisessa lapset jäävät aina häviölle. Kuulemma usein myös ainakin toinen puolisoista.
Rakastan lapsiani enkä halua heille traumoja. En myöskään katkeruutta vaimolleni. Näin itse aion jatkaa ehjässä perheessä ainakin muutaman vuoden.
Olen se tunteellisempi ja syvällisempi osapuoli. Tilanteen puhuminen muille helpottaa ratkaisevasti pahaa oloani. Parisuhteestani voi vielä tulla hyväkin. Ajattelen ainakin niin. Sitä oikeastaan toivon. Jos aiheesta keskustelu auttaa niin mun sp on av2114 at gmail piste com. Juttelen mielelläni jos voin jotain muuta auttaa.
#17
Mutta ei perhe enää ole ehjä voinut ollakaan jos eroon on päädytty...