Onko se että kaipaa kannustusta elämässä mielestäsi sairasta vai tervettä?
Jenkkiohjelmissa on aika tavallista että voittaja hehkuttaa miten ei olisi voinut tehdä sitä mitä nyt tekikin ilman perhettään ja niin edelleen. Mua ei ole ketään kannustamassa ja sitten se kannustamisen toivominen kaatuu miehen kontolle, joka sit taas on kaikkea muuta kuin kannustava. Päinvastoin lyttää aina tilaisuuden tullen, ja mulla on tosi vaikea päästä siitä yli vaikka tiedän että se on enemmänkin ajattelemattomuutta kuin tarkoitusta loukata. Että pitäisikö tässä pystyä elämään täysin omassa varassaan vai onko päinvastoin sairasta että edes yrittää...?
Kommentit (5)
ovat ilman muuta suotavia ja hyviä asioita.
Alat kannustaa ja kehua häntä, niin ehkä mieskin oppii vastaamaan ns. samalla mitalla. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, sanotaan.
Kannustamista tarvitaan silloin kun tehdään jotain mitä ei haluta tehdä, tai kun ei näe syytä sille tehtävälle. Lähtökohtaisesti ihmisen ei tulisi tarvita kannustamista jokapäiväisessä elämässä. Missä asioissa tarkalleen sinä tarvitset kannustamista?
Jos toinen kaipaa kannustusta tai jotain sen kaltaista, hän on heikko ja epäitsenäinen ihminen jota voit tölviä ikuisesti.
On normaalia. Suomessa on jostain syystä hirveän voimakas yksin pärjäämisen malli ja varmaan sen vuoksi paljon henkistä pahoinvointia.