Juuri vauvan saaneelle ystävälleni ei kelvannut apu! :o Vaikka valitti..

väsynyt eikä halunnut tai jaksanut lähteä sinne kauppaan! Pikkuvauvan kanssa voi oikeasti olla niin raskasta kun on univelkaa ja tilanne vielä uusi, että suuttuu pienistä asioista eikä oikeasti edes itse jaksa lähteä juuri jollakin tietyllä hetkellä kauppaan! :) Älä ainakaan ota sitä henk.koht.

Ei kannata tuosta ainakaan loukkaantua.

Johan ton kaksviikkoisen kanssa pääsee vaunuilla kauppaan, jos miehen tuomat ei kelpaa.

Tosin, meillä ei vauva ole vielä syntynyt, mutta sanoi kahvipöydässä; jos joskus tarviit apua, esim. jos kaupassa tarvii käydä (tässä vaiheessa luulin että kävis mun puolesta kaupassa, mutta jatkoi) niin tulen mielellään katsomaan vauvaa siksi aikaa.



Ikäänkuin antaisin sen puoskarin tulla lähellekään mun vauvaa.



Anteeks mun suojeluvaistot on niin järkyttävät tätä pientä kohtaan etten halua että kukaan kakkasormi siihen koskee. :D Ja kadun näitä sanoja sit ku oikeesti oon ihan yksin... mutta eipä se tähän nykyhetkeen oo yhtää erilaista kun oikeesti oon ollu koko raskauden ajan ihan yksin... tai no, on mulla mies :)

Itselläni on paitsi kovat suojeluhalut niin olin vielä tossa vaiheessa itse pahasti rikki, karmeet jälkivuodot ja selkä hajalla.... Olisin tuossa vaiheessa toivonut että joku kävis puolestani siellä kaupassa... Sellainen apu olisi kelvannut.

Valittaa vaan valittamisen ilosta.

olisit tarjoutunut lähtemään sinne kauppaan. En mäkään olis pystynyt jättämään 2 viikkoista vauvaa jonkun kaverin hoitoon, vaikka vauva olisikin nukkunut, mitä sinä muka olisit tehnyt jos vauva olisi herännyt? noin pieni tarvitseen vanhempien läheisyyttä. sitä paitsi kaverisi voi olla niin väsynyt ettei huvita lähteä jonnekin kauppaan raahaamaan niska limassa kauppakasseja.. ehkä sen takia kauppareissu oli nimenomaan miehen tehtävä.