Mistä voimavaroja laihduttaa? Tai motivaatiota? Bmi 45

Miten hengissä? 

Mulla ainakin toimii tämä: joka kerta kun oon kaupassa ja meinaan ostaa jotain herkkua tai epäterveellistä, kysyn mielessäni itseltäni, haluanko mieluummin olla hoikka vai syödä tämän. Joka kerta herkku jää ostamatta. 

Leikkaus?

Tai varmaan saisit sen laihdutuslääkkeen lääkäriltä, ozempic tms. Auttanut kyllä joitakin ylipainoisia tuttuja tosi paljon

Joka kesä, viimeiset 10 vuotta olen päättänyt, että ensi kesänä pystyn pukemaan esim. Kokoa 42 vaatetta. Mutta ei. Joka toinen kesä pitänyt ostaa isompia.  Nyt menossa koko 52.

Joo, kaupassa ne päätökset tehdään. Mutta sinne on helppo mennä takasin herkkuhimossa :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus?

Tai varmaan saisit sen laihdutuslääkkeen lääkäriltä, ozempic tms. Auttanut kyllä joitakin ylipainoisia tuttuja tosi paljon

Pitää kysyä uudelleen työterveydestä. 2 vuotta sitten lääkäri ei myöntänyt. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin toimii tämä: joka kerta kun oon kaupassa ja meinaan ostaa jotain herkkua tai epäterveellistä, kysyn mielessäni itseltäni, haluanko mieluummin olla hoikka vai syödä tämän. Joka kerta herkku jää ostamatta. 

Jatkan vielä; toinen toimiva keino on googlata tukkeutuneiden verisuonien ja diabetesjalkahaavojen kuvia. Niin ällöttäviä, että ei tee mieli syödä epäterveellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin toimii tämä: joka kerta kun oon kaupassa ja meinaan ostaa jotain herkkua tai epäterveellistä, kysyn mielessäni itseltäni, haluanko mieluummin olla hoikka vai syödä tämän. Joka kerta herkku jää ostamatta. 

Jatkan vielä; toinen toimiva keino on googlata tukkeutuneiden verisuonien ja diabetesjalkahaavojen kuvia. Niin ällöttäviä, että ei tee mieli syödä epäterveellisesti. 

Hoidan työkseni tuollaisia jalkoja, ei tehoa. 

Pitää keksiä jotain 

Ap

Mulla hormonaalinen nälkä väheni ketoosiruokavaliolla. Ei se silläkään kokonaan häviä, mutta pienenee niin, että pystyn lopettamaan syömisen ennen kuin lihon.

Ainut keino jos ei jotain ozempic kiä käytä taitaa olla se ihan normaali. Liiku enempi syö vähempi ja pidä pää lujana. Vaihda snaksit terveys snakseihin. Esim marjoja hedelmiä jne yms yms. Dippaile vaikka kurkkuja ja porkkanoita ennemmin mitä sipsejä jne. Karkin tilalla vaikka omenoita ja banaaneja. Valitse terveempi vaihtoehto aina epäterveellisen tilalle.

Pidin itselleni kunnollisen puhuttelun: moneen asiaan en tässä elämässä pysty, mutta tähän pystyn. Siis painon pudottamiseen. 

Pidän tarvittaessa aina uuden puhuttelun. 

Syön muutamia samoja ruokia. 3 lämmintä ateriaa päivässä. Ihan kunnolliset annokset. Aamulla syön sämpylän ilman päällisiä ja nukkumaan mennessä 2 sämpylää (jotta saan paremmin nukuttua) Muina aikoina juon kahvia. Olen nyt pudottanut 27 kg. Jatkan vielä. 

Ei 3 vaan 2 lämmintä ateriaa. Näppäilyvirhe. 

Motivaationa estää diabetes. Tutustu tuohon sairauteen, sen hoitoon ja tuhovoimaan.

Sun pitää muuttaa rutiinit.

Huonot nökymättömäksi, hyvät näkyväksi

Hmmmm yritä suhtautua mielenkiinnolla siihen tunteeseen/nälkään/herkkuhimoon. Silleen että koet sen vaan mutta et silti tee mitään mitä se tunne kehottaa tekeen. 

Ja toinen voisi olla vaikka että oot syömättä joka arki-ilta. Klo 18 jälkeen ei enää saa syödä. Kokeile miltä tuntuu. Tai vaikka joka toinen arki-ilta kokeilet ja joka toinen saat olla kuten sun normaali on. Tai jos oikeen vaikeeta niin aluks vaan yks tämmönen kokeiluilta viikossa.

Sellasta ajatusta näissä että kokeilet millasta on elää elämää silleen että et koko ajan syö ja mieti mitä seuraavaksi syöt. Nää toimi mulla.

Hui stana mikä lotko! 

Mulla toimii pätkäpaasto ja herkkujen täyskielto. Olen joko/tai -tyyppiä, jos otan vähän herkkua, alan himoita sitä lisää, joten paras olla kokonaan ilman. Kaikki syömiset ja (kaloripitoiset) juomiset klo 11-18 välillä. 
Motivaatioksi mulla riittää terveys ja ulkonäkö. Käytän mittanauhaa, en juurikaan vaakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Motivaationa estää diabetes. Tutustu tuohon sairauteen, sen hoitoon ja tuhovoimaan.

Diabetes on ihan tuttu tauti. 

Ja esidiabetes oireita minulla ollut jo vuosia. Siltikään en onnistu laihduttamaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hmmmm yritä suhtautua mielenkiinnolla siihen tunteeseen/nälkään/herkkuhimoon. Silleen että koet sen vaan mutta et silti tee mitään mitä se tunne kehottaa tekeen. 

Ja toinen voisi olla vaikka että oot syömättä joka arki-ilta. Klo 18 jälkeen ei enää saa syödä. Kokeile miltä tuntuu. Tai vaikka joka toinen arki-ilta kokeilet ja joka toinen saat olla kuten sun normaali on. Tai jos oikeen vaikeeta niin aluks vaan yks tämmönen kokeiluilta viikossa.

Sellasta ajatusta näissä että kokeilet millasta on elää elämää silleen että et koko ajan syö ja mieti mitä seuraavaksi syöt. Nää toimi mulla.

Tätä kokeilen,kiitos!

Ap

Bi mies 45v

Painonpudotuksessa on tärkeintä nälänhallinta, koska jos joudut taistelemaan nälkähormoneita vastaan, häviät lopulta vääjäämättä ja pudotetut kilot tulevat korkojen kanssa takaisin. Tästä sinulla varmaan on jo kokemustakin.

Nälänhallinnassa on tärkeä pitää sokerit tasaisena. Kaiken maailman hiilarit vetää verensokerit pilviin ja sitten tulee jäätävä  määrä insuliinia, joka yrittää pitää sut hengissä, ja pian se verensokeri heilahtaa liian alas. Tuo alasheilahduskohta on se, missä elimistö alkaa jo panikoida ja vaatia lisää ruokaa = nopeita hiilareita. Tuota vuoristorataa ei kestä erkkikään. Tuosta tulee se väsymys ja voimattomuus, vaikka syöt koko ajan, niin vähän väliä on nälkä ja energiaa ei ole mihinkään. Verensokeri pitää saada tasaisekssi ja insuliini alas, eli suosiolla jätät kaikki herkkuhiilarit pois ja syöt riittävästi proteiinia ja rasvaa. Proteiinista ja rasvasta tulee kylläinen olo ja energiaa riittää pitkään ja tasaisesti. Hiilareiksi voit syödä kasviksia, unohda suosiolla kaikki houkuttelevat leivät, perunat, pastat sun muut, jotka on käytännössä melkein sama kuin söisi sokeria.

Sitten opettelet syömään kolme kertaa päivässä, välipalat veks. Kun tämä alkaa sujua, siirryt kahteen ateriaan, että edes johonkin kohtaan tulee vähän taukoa ruuansulatuksessa ja kroppa pääsee tekemään niitä korjaushommia, jotka on jo monta vuotta jääneet tekemättä. Voit alkuun syödä lounaan ja illallisen, jos se tuntuu helpommalta ja tällä systeemillä paino laskee varmaan johonkin pisteeseen asti. Jos painonnousu pysähtyy pidemmäksi aikaa, voit joutua vaihtamaan ruokarytmiä niin että syöt aamiaisen ja lounaan. Riippuu ihan siitä kuinka paha se insuliiniresistenssi on. Tarkoituksena on hoitaa metabolia kuntoon, sitä kautta elimistö alkaa päästä tasapainoon.

Himoliikuntaa ei tarvita alkuun, mutta ota tavaksi kävelylenkit. Ne tekee terveydelle hyvää ja auttaa myös parantamaan insuliinisensitiivisyyttä. Kun alat saada enemmän energiaa ketoosista, niin sinulle voi tulla ihan halukin liikkua enemmän. 

Koska luultavasti olet oppinut syömään iloon ja suruun ja stressiin, niin kaikenlaista tällaista varten sinun pitää opetella muita keinoja tunteiden käsittelyyn. Kävely auttaa siihen stressiinkin. Ketoruokavalio auttaa mielialaan, joten jos sinulla on masennusta tai ahdistusta, niin ne oireet voi alkaa helpottaa. 

Itse pelästyin korkeaa verenpainetta ja tajusin, että oikeasti tarvitaan nyt korjausliikettä. Minulla painoindeksi oli 42, mutta jo ihan muutaman viikon jälkeen, vaikka paino ei ollut vielä paljonkaan ehtinyt pudota, oli jo todella paljon parempi olo ja se epätoivo oli kaikonnut.

Yksi todella tärkeä juttu tässä on se, että näkee itsensä sen arvoisena, että ansaitsee parempaa. Tässä pitää vähän jakomielisesti päätää olla itselleen hyvä ja lempeä, kunnollista ravintoa, riittävästi liikuntaa ja lepoa. Siihen herkkuja mankuvaan puoleen itsestään pitää suhtautua niin kuin rakkaaseen lemmikkiin, joka on päässyt jo liian lihavaksi ja joka tarvitsee nyt vähän rakkaudellisia rajoja. Ne herkkuhimot menee oikeasti todella nopeasti ohi, kun vaan kylmästi jättää pois kaikki makeat maut ja makeutusaineet.