Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uuden parisuhteen aloittaminen vanhemmalla iällä.
23.06.2026 |
Itse kohta 60v ja pohdein että jos pitäisi uusi parisuhde aloittaa niin enpä taitaisi viitsiä. Ei taitaisi mitat täyttävää löytyä. Nopeasti sitä tottuisi omiin oloihin eikä halua siihen toista säätämään varsinkaan jos toisella ei ole mitään annettavaa. Kauneimmat hetket on jo takanapäin eikä tässä oikein tällä ikään ehdi enää mitään isompaa rakentamaan. Seksikään ei enään oikein hotsita.
Mitäs ajatuksia muilla yksinäisyydestä .Onko järkeä vaihtaa rauha uuteen parisuhteeseen jos vanha päättyy tavalla tai toisella ?
Kommentit (11)
Se ettei ole puolisoa ei ole = yksinäisyys
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata vanhoilla päivillä seukata.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei ole puolisoa ei ole = yksinäisyys
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne.
Esim ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.
Romanttisen rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden tärkeyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei ole puolisoa ei ole = yksinäisyys
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne.
Esim ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.
Romanttisen rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden tärkeyden.
Ennen oltiin enemmän yhteydessä yhteisöön, uskontoon, sukuun, ystäviin, jne nyt siitä parisuhteesta pitäisi saada kaikki ja kun ei sitä tosiaan ole koetaan sitä yksinäisyyttä.
Olen 55-vuotias ja olin varma, etten aloita enää uutta parisuhdetta, vaikka olinkin hyvin yksinäinen. Koin sen liian kuormittavana elettyäni vuosia itsekseni sekä monien sairauksieni takia.
Nyt olen itselleni yllätyksenä päätynyt parisuhteeseen, päätin sukeltaa syvään päätyyn ja antaa elämän kuljettaa. Takana on muutama kuukausi, mutta tuntuu yllättävän hyvältä.
Tuskin tullaan saman katon alle muuttamaan, mutta nähdään pari kertaa viikossa, mikä on ihan sopivasti. Ihana kahdestaan tehdä asioita, joita ennen jouduin tekemään yksin, kuten mökkeily, matkustelu ja vain viikonlopun vietto.
Suosittelen kokeilemaan seurustelua, ainahan voi jättäytyä sinkuksi, jos ei innostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kypsemmällä iällä parisuhde toimii, kunhan kummallakin säilyy oma tila ja elämä.
Yhteistä elämää kaikkineen voi jakaa vuorotellen kummankin luona, tilanteen mukaan.
Olen naimisissa, 53 v. Olen pohtinut, mitä tekisin, jos jäisin yhtäkkiä leskeksi tai mies jättäisi. En ole oikein koskaan oppinut elämään yksin. Nuorena löytyi aina nopeasti seurustelukumppani, kun yksi suhde päättyi. Aikuiset lapset asuvat eri kaupungeissa, läheisiä ystäviä on kourallinen. Kaipaisin varmasti seuraa kulttuuririentoihin tai matkoille, ravintoloihin syömään. Mutta tuskin enää tuntisin varsinaista ihastusta kehenkään. Ja kuinka monelle edes 60-vuotiaalle miehelle riittäisi pelkkä kaveruus ilman seksiä? En haluaisi kenenkään taloudenhoitajaksikaan, inhoan kotitöitä eikä minulla ole mitään hoivaviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä sitä yli 50-vuotiaana edes löytää miehiä, jos tinderiä ei halua kokeilla? Eikä käy baarissa. Ei niitä parisuhteita noin vain kokeilla.
T sinkku 50+
40v ylittäneet naiset eivät yleensä sytytä seksuaalisessa mielessä ollenkaan. Hyvin harvoja poikkeuksia on. 30v jälkeen viimeistään vetovoima heikkenee jos sitä on kovin paljoa ollutkaan.
Sama toimii myös toisinpäin. Ts. ei siinä ole suhteelle mitään mahdollisuuksia. Parisuhteessa ei muutenkaan ole ollut kovin suuria positiivisia juttuja. Olen mielelläni itsenäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei ole puolisoa ei ole = yksinäisyys
Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne.
Esim ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.
Romanttisen rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden tärkeyden.
Ennen oltiin enemmän yhteydessä yhteisöön, uskontoon, sukuun, ystäviin, jne nyt siitä parisuhteesta pitäisi saada kaikki ja kun ei sitä tosiaan ole koetaan sitä yksinäisyyttä.
Yhteisö, usknto, suku, ystävät, vaihdettiin postmodernina aikana ihanteeksi individualismista ja nyt olemme tässä: ylsinäiset yksilölliset individualistit etsimässä toisiaan eksyneinä.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys on raskasta. N. 56