Yksinäiseen elämääni kyllästynyt, mitä teen?

Antakaa mulle näkökulmaa elämään. Olen jo aika vanha ja olen eläkkeellä. Olen täysin tympääntynyt olemaan aina yksin. Toisaalta olen lievästi autistinen, enkä tykkää saati osaa olla luonnollisesti porukoissa. Kahden- ja kolmenkeskiset kaveruudet pystyn hallitsemaan. En enää jaksa maskata eli esittää (mahdollisimman) normaalia ihmistä. Nuorempana tein tätä aina siihen pisteeseen, että minulla oli naamalla kestohymy. Nyt nolottaa ja harmittaa tuo kaikki. Tosin en silloin tiennyt autismista, ja jotenkin piti yrittää luovia ja selvitä maailmassa.

Mitä ihmettä tekisin, että elämäni ei olisi näin yksitoikkoista? Olen jo asunut ulkomaillakin, useammassa maassa, ja nuorempana matkustelin paljon. Ei jaksa eikä kiinnosta sekään. Toki olen edelleen valmis muuttamaan pois Suomesta, jos keksin jotain mielekästä jossain muualla.

Help me!