Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini ihastunut minuun? Analysoikaa tilanne.
19.06.2026 |
Hän (36v mies) ja minä (34v nainen) olemme työskennelleet yhdessä nyt noin 3 vuotta. Minä olen ollut sinkkuna pidempään ja hän noin puolisen vuotta. Olemme olleet ystäviä lähes koko yhteisen työuramme ajan; kuljemme ajoittain kimppakyydillä, vitsailemme, juttelemme syvällisemmistäkin asioista jne. Esimerkiksi ollessaan parisuhteessa ja etenkin eron lähestyessä hän avautui minulle usein parisuhteensa ongelmista ja omista fiiliksistään. Minä taas omista asioistani hänelle.
Viimeaikoina olen huomannut hänen käytöksessään ja puheissaan ehkä viitteitä siihen, että hän haluaisi suhteemme olevan muutakin kuin ystävyyttä. Mutta vihjeet ovat niin hienovaraisia etten tiedä, tulkitsenko liikaa. Toisaalta hän on myös sanonut minulle, ettei oikein osaa lähestyä naisia ja ilmaista kiinnostustaan. Edellinen kumppani teki kuulemma aloitteen.
Esimerkkejä vihjeistä:
1. Ehdottaa tapaamista vapaa-ajalla. Aiemmin työystävyyteemme on kuulunut satunnainen viestittely vapaalla, mutta pääasiassa juttelemme töissä ja työmatkoilla.
2. Kyselee mielipidettäni hänen uusista vaatteista/tuoksusta/uuden kodin sisustuksesta/uudesta hiustyylistä...
3. Joskus kun puhumme parisuhteista, hän saattaa heittää kysymyksen tyyliin "voisitko kuvitella seurustelevasi tyypin kanssa joka x, y ja z?". Ja nämä ominaisuudet ovat hänen ominaisuuksiaan. Tätä erityisesti mietin, että kyseleekö hän minun mieltymyksiäni vai haluaako kartoittaa yleisesti "markkina-arvoaan"?
4. Heittää vitsinä hyvinkin suoria juttuja, kuten "ottaisitko mut asumaan sun luokse, oon tosi hyvä laittamaan ruokaa", silloin kun etsi asuntoa eronsa jälkeen. Tai että hänhän voisi kuskata lastani harrastuksiin ja toimia "varaiskänä" kun tuskailin oman lapseni isän muuttavan kauemmas työn perässä. Nämä molemmat ovat olleet vitsejä ja keskustelu päättynyt nauruun, mutta toisaalta, enpä vitsaile moisista asioista muiden ystävieni kanssa.
5. Hän haluaa aina vaihtoehdon edessä tehdä töitä kanssani. Jos palaverissa sovitaan tulevista projekteista, hän ehdottaa että hän ja minä voitaisiin hoitaa se. Tai jos joku homma vaatiikin yllättäen kaksi, hän ehdottaa että minä voisin tulla hänen mukaansa. Sen sijaan että ehdottaisi hänen lähintä kollegaansa (28v mies), jonka kanssa heillä tosiaan on sama nimike ja samat työtehtävät ja joka tuntuisi monesti luonnollisemmalta valinnalta.
Jatkuu kommentissa..
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti joku kirjoittaa moisen pitkän sepustuksen palstalle???
Ehkä hän on kiinnostunut sinusta tai sitten ei. Saattaa olla joku muu tai yleensäkin naiset kiikarissa eron jälkeen ja hakee vahvistusta työkaverilta, johon on hyvät välit. Jos itselläsi ei ole kiinnostusta ja haluat vain keskittyä lapseesi ja itseesi, niin anna olla vaan. Eri asia, jos tuo suoraan kiinnostuksensa esiin. Toki viestisi pituuden ja sisällön perusteella heräsi ajatus, että oletkohan itse kuitenkin kiinnostunut.
Tarvitsee laastaria ja on ihastunut.
Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi asiaan jotenkin reagoida ja siitä kyselä?
Anna olla, keskity lapsiisi ja omaan elämääsi. Miehen ihastus menee kyllä aikanaa ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on kiinnostunut sinusta tai sitten ei. Saattaa olla joku muu tai yleensäkin naiset kiikarissa eron jälkeen ja hakee vahvistusta työkaverilta, johon on hyvät välit. Jos itselläsi ei ole kiinnostusta ja haluat vain keskittyä lapseesi ja itseesi, niin anna olla vaan. Eri asia, jos tuo suoraan kiinnostuksensa esiin. Toki viestisi pituuden ja sisällön perusteella heräsi ajatus, että oletkohan itse kuitenkin kiinnostunut.
Miehen kiinnostus pönkittää ap:n itsetuntoa, siksi hakee sille vahvistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et nyt ainakaan kysy itse ettet halua laastariksi sänkyään lämmittämään.
Hän on kiinnostunut sinusta, sillä jutut menevät turhan henkilökohtaiseksi ollakseen pelkkää työkaveruutta. Sinä olet myös kiinnostunut hänestä, vaikka et sitä halua itsellesi myöntää. Voit tehdä aloitteen, mutta vaarana on että toinen pakittaa/ei haluakaan mitään ja silloin välit pakostakin viilenevät eikä asiat ole enää entisellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranen aika, ei jokaiseen ihastuneeseen mieheen tarvitse jotenkin reagoida. Ottaisin vähän hajurakoa ja jos mies suoraan ottaa kiinnostumisensa puheeksi, kertoisin, että en ole kiinnostunut parisuhteista tässä vaiheessa elämääni ja että pidän häntä vain ystävänä ja työtoverina.
Pääsääntöisesti mies on aina kiinnostunut naisesta, jos vaivautuu juttelemaan ja viettämään tämän kanssa enemmän aikaa. Kiinnostuksen taso voi sitten olla mitä vaan, yhden yön suhteesta parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäskö sun parantaa itsetuntoasi. Laihduta. Pyydä tätä työkaveria mukaan lenkille, kuntosalille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti mies on aina kiinnostunut naisesta, jos vaivautuu juttelemaan ja viettämään tämän kanssa enemmän aikaa. Kiinnostuksen taso voi sitten olla mitä vaan, yhden yön suhteesta parisuhteeseen.
Juuri tämä.Ei miestä kiinnosta jutella jos ei ole pariutumismielessä kiinnostunut.Ne juttelee muuten vain miesten kanssa.
Älä mieti liikaa. Hyvä kemia työkaverin kanssa ei tarkoita automaattisesti romanttista kemiaa. Kun et itsekään parisuhdetta kaipaa niin mitäpä sitä enempää analysoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et nauttisi tilanteesta tuollaisena kuin se nyt on. Tarvitseeko sitä analysoida enempää, asiat etenevät omalla painollaan siihen mikä nyt tarkoitus ikinä onkaan.
No sitten, miksen vaan kysy suoraan? Mulla on aika heikko itsetunto ja pelkään nolaavani itseni jos kysyn ja hän onkin ajatellut suhteemme vain kaverilliseksi. Mulla on ylipainoa mistä olen tosi epävarma ja hänen eksänsä on sanoinkuvaamattoman kaunis. Toisaalta hän on myös monesti puhunut ettei ole kovinkaan ulkonäkökeskeinen (itsensä, kumppaninsa tai muiden suhteen). Silti en voi olla ajattelematta, että "eihän hän nyt voisi olla kiinnostunut minusta".
Lisäksi en ole aivan varma, mitä tekisin vaikka hän kertoisi olevansa kiinnostunut. Toki, joo, hän on mielestäni tosi hyvä tyyppi; jalat maassa, hauska, ulkoisesti silmää miellyttävä, kohtelias, ahkera ja käsistään taitava jne. Kaikin puolin sellainen tyyppi, jonka kanssa voisin kuvitella seurustelevani. Joskus töissä ollaan naisten kesken puhuttu että hän on sellainen joka äidin unelmavävy, ja se on kyllä totta. Nyt vain tuntuu etten haluaisi minkäänlaista parisuhdetta, ainakin kun lapseni on vielä eskarissa/ekoilla luokilla ja vaatii paljon huomiotani. Haluaisin keskittyä itseeni ja lapseeni täysillä ja elää rauhallista, seesteistä elämää näin. Tuntuu etten halua rikkoa nyt mitään meidän perhe-elämässä tuomalla uutta ihmistä kuvioihin. Siksi olen tehnyt päätöksen olla aktiivisesti etsimättä uutta parisuhdetta sen jälkeen kun erosimme hänen isänsä kanssa 4 vuotta sitten ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen.
Tavallaan siis, eipä sillä ole väliä mitä tässä on meneillään, mutta silti tämä mietityttää. Analysoikaa kanssani. Kiitos 😊