Ketuttaa kun miehellä on omakotiasujan ego mutta kerrostaloeläjän taidot, budjetti ja viitseliäisyys.
Muutettiin pari vuotta sitten ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon. Mies halusi ehdottomasti omakotitaloon, koska "en ala mitään taloyhtiön jääriä katselemaan" ja osake on "ihmisvarasto". Pidin jo etukäteen esillä kysymystä siitä että kun budjetti ei riitä uudiskohteeseen niin minkä verran hän on valmis tekemään itse. Kovat oli puheet, kyllä hän osaa, ei se oo kun tekee. Nyt todellisuus on että joka ikinen asia kaatuu joko yksin minun hoidettavakseni tai mies vänkää loputtomiin siitä miten asialle x ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai ainakaan siihen ei pidä käyttää juuri lainkaan rahaa. Jotain umpihomeisen pihavajan purkua ja uudelleenrakennusta vastustaa ja uskottelee että riittää kun porataan pari tuuletusreikää, ja sitten ei silti pistä tikkua ristiin että edes tekisi ne pari tuuletusreikää. Vahingosta viisastuneena varoitan että tunnistakaa tämä ihmistyyppi ajoissa älkääkä erehtykö niiden kanssa omakotitaloon.
Kommentit (5)
Kaikki tuntemani miehet ovat tuollaisia ja asuvat silti omakotitalossa. Mitään ei viitsitä tehdä. Voisi edes nurmikkoa leikata.
Mä en ikipäivänä enää suostu miehen kanssa ok-taloon. Kokeilin 6 v, kaikki jäi mulle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.
Vielä yleisempi on naistyyppi joka ensin kadehtii muiden somekuvia, haaveilee ja painostaa miehensä omakotiasumiseen ja odottaa sen jälkeen että mies tekee ja kantaa harteillaan ne raskaimmat, vaikeimmat ja ikävimmät työt ja usein vielä suuremman osan kustannuksista.
Tämä on erittäin yleinen miestyyppi. Niiden jäljiltä jää sitten näitä omakotitaloja, joissa ei ole tehty mitään pariinkymmeneen vuoteen ja isännän omasta mielestä talo on hyväkuntoinen.